Pelisuunnittelija tähtää yksinkertaisuuteen

Kimmo Sorsamon palkittu Maximus-peli jäi julkaisematta

Pelaan Kimmo Sorsamon kanssa hänen suunnittelemaansa lautapeliä Maximus. Peli on elegantti, yksinkertainen ja loppuun asti jännittävä, kuten hyvän lautapelin kuuluukin olla.

"Mä halusin tehdä pelin, jossa on vedonlyöntiä. Tässä se on puettu sellaiseen asuun, ettei se tule liikaa esille", Sorsamo kertoo.

Maximus sijoittuu antiikin Roomaan, ja pelilautana toimii Circus Maximus. Pelaajat lyövät vetoa siitä, missä järjestyksessä kilpahevoset ehtivät maaliin, toteuttavat omia vedonlyöntikuvioitaan ja sabotoivat kilpailijoidensa suunnitelmia.

Maximus tuli kolmannelle sijalle Vuoden peli 2008 -kilpailussa. Voittaja ja toiseksi tullut peli olivat molemmat käännöspelejä. Sittemmin pelin alkuperäinen kustantaja Gambit Games on vetäytynyt projektista, ja nyt peli hakee uutta julkaisijaa. Gambit Gamesin toimitusjohtajan Tim Wallinin mukaan he eivät julkaise peliä, koska siitä ei saatu riittävästi ennakkotilauksia jälleenmyyjiltä.

Sorsamo opiskelee Helsingin Kauppakorkeakoulussa yritysjuridiikkaa, mutta hänen sydämensä on pelien suunnittelussa. Sorsamon mukaan lautapelin suunnittelu alkaa ideasta pelin perusmekanismiksi.

"Ydinmekaniikan täytyy olla sellainen, ettei sitä ole missään muualla."

Vaikka peli-idea on usein matemaattinen rakennelma, ei pelisuunnittelu Sorsamon mielestä ole pelkkää numeroiden pyörittelyä.

"Pelin täytyy toimia siten, ettei pelisuunnittelija itsekään aina tiedä, mitä pelissä kannattaa tehdä."

Yksinkertaisuus ja selkeys ovat Sorsamon mukaan pelisuunnittelun perusasioita.

"Pyrin tekemään pelejä, jotka on yksinkertaisia pelata, mutta niissä pitää olla sen verran taktista puolta, että niitä oppii pelaamaan paremmin."

Lautapelin voi jakaa kahteen osaan, teemaan ja mekaniikkaan. Maximuksessa teema on kilpa-ajot Roomassa, mekaniikkana vedonlyönti. "Mä halusin, että teema ja mekaniikka kytkeytyisivät toisiinsa mahdollisimman hyvin. Sen takia tässä on näitä senaattoreita ja mahdollisuus kaataa kurveissa muiden hevosia."

Pelin aiempi versio sijoittuu koirien kilpajuoksuihin.

Lautapelien suunnitteluun kuuluu prototyyppien rakentaminen. Se auttaa hahmottamaan pelin toimintaa, ja sitä voi esitellä julkaisijalle kustannussopimuksen toivossa.

Ammattipelisuunnittelijoidenkin lautapeliprototyypit ovat usein tussilla paperille piirrettyjä raapustuksia ja muista peleistä varastettuja puupalikoita. Maximuksen mallikappale on toista maata. Paketti näyttää täysin valmiilta, kaupasta ostetulta peliltä kuvituksineen, sääntökirjoineen kaikkineen. Jokainen yksityiskohta on mietitty rakkaudella.

Ensimmäisen pelinsä Sorsamo kehitti kymmenvuotiaana.

"Se oli tietokonepelistä lainattu juttu, ja sitten liikuteltiin nappulaa eteenpäin paperilla. Pakotin sitten kaverit pelaamaan."

Onko Suomessa paljon ihmisiä, jotka suunnittelevat lautapelejä pöytälaatikkoon?

"Olen alkanut tajuta, että niitä ihmisiä on jonkin verran. Ulkomaillahan niitä on paljon. Lautapelit.fi:stä sanottiin, että niille tulee esittelyjä säännöllisesti."

Vuonna 2004 Sorsamo yritti ensimmäisen kerran saada lautapeliä julkaistua.

"Halusin luoda pelin, joka mallintaa kaupankäyntiä, tai se oli alkuperäinen idea. Se ei toiminut pelinä riittävän hyvin."

Sorsamon seuraava projekti on 30-luvun Helsinkiin sijoittuva salapoliisilautapeli. Sen hän aikoo julkaista itse.

Sorsamo kaivaa esiin uuteen peliinsä hahmotteleman kartan.

"Tämä on Helsingin keskusta, vaikkei siltä vielä paljon näytäkään. Tuossa on Espa ja Tuomiokirkko ja Katajanokka."

Monet pelisuunnittelijat pyrkivät tekemään peleistään kansainvälisesti anonyymejä, niin, että ne voi myydä eri maihin vain pienin muutoksin. "Useinhan pelien nimet ovat kansainvälisiä, sellaisia että ne toimivat kaikkialla. Tässä pelissä sen sijaan kaikesta tulee näkymään se, että tämä on Suomessa, Helsingissä."

Tällä hetkellä Sorsamo kerää materiaalia siitä, miltä Helsinki näytti tuolloin yhdysvaltalaista graafikkoa varten.

"Tutustun jokaiseen kortteliin, joka pelilaudalla näkyy. Oan selvää, miltä ne on silloin näyttäneet niin, että Tim Foley Michiganista saa ne piirrettyä oikein."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi