Pieni piiri valitsee kirjailijaliiton jäsenet

Kata Kärkkäisen postiluukkuun kolahti kesällä kirje.

"Suomen kirjailijaliiton johtokunta on käsitellyt jäsenyyttä koskevan hakemuksesi ja tutustunut kirjalliseen tuotantoosi", viestissä sanottiin.

"Johtokunta totesi, ettei se vielä näiden teosten perusteella ole valmis puoltamaan jäsenyyttäsi vaan jää odottamaan kaunokirjallisen tuotantosi täydentymistä ja kehittymistä."

Periaatteessa jäseneksi kirjailijaliittoon pitäisi päästä kahdella kaunokirjallisella teoksella. Käytännössä johtokunnan mielestä Kärkkäisen kolme romaania eivät osoita hänen olevan vakavasti otettava kirjailija.

Kysytään johtokunnalta, mikä teoksissa on vikana.

"Minä olen huono vastaamaan, koska en ole lukenut Kärkkäisen kirjoja", sanoo Helena Sinervo.

Samaa sanoo Joni Pyysalo. Tuula-Liina Varis muistelee lukeneensa yhden.

Soittokierroksessa selviää, että yhdeksästä Kirjailijaliiton johtokunnan jäsenestä vain kaksi kertoo lukeneensa Kärkkäisen tuotannon: puheenjohtaja Kari Levola ja jäsen Mari Mörö. Kolme ei ole lukenut mitään, neljä muistelee lukeneensa jotain, mutta kirjojen nimet eivät tule heillekään mieleen.

Vain Mari Mörö suostuu perustelemaan päätöstä. Hänen mukaansa "eeppisen kerronnan keinot eivät ole meidän mielestä sillä tasolla".

Mörö ja kahdeksan muuta Kirjailijaliiton johtokunnan jäsentä vastaavat 560 jäsenen ja noin 400 000 euron budjetin yhdistyksestä.

Sen jäsenluettelon alku on suomalaisen kirjallisuuden kerma: Haavikko, Kunnas, Tuuri, Nummi . . .

Kirjailijaliiton jäsenet voivat hakea Kirjailijaliiton apurahoja, tavata muita kirjailijoita liiton tilaisuuksissa tai mennä työskentelemään ulkomaille taiteilijataloihin. Jäsenyys on tunnustus, että on oikea kirjailija.

"Jos kokoelmat tulevat pieneltä kustantamolta, ei ole sellaista tukea, että kustantaja käsittelisi sinua kuin olisit tunnustettu kirjailija", sanoo runoilija Juha Kulmala.

Kaksi runokokoelmaa julkaissut Kulmala ei ole päässyt liiton jäseneksi. Saman kohtalon on kokenut Juoppohullun päiväkirjastaan tunnettu, satojatuhansia kirjoja myynyt Juha Vuorinen. Myös muita uransa alkuvaiheessa olevia kirjailijoita on jätetty odottamaan, mutta toisin kuin Kulmala tai Kärkkäinen, he eivät uskalla tai kehtaa puhua asiasta julkisuudessa.

Vuonna 1950 kirjailijaliiton jäseneksi tullut runoilija Lassi Nummi muistelee, että liiton kriteerit ovat vaihdelleet muotien mukaan.

"Kun tulin liiton jäseneksi, katseltiin vähän epäluuloisesti modernisteja", Nummi sanoo. Eli samoja haavikoita jotka nykyisin ovat kunniajäseniä.

Emeritusprofessori Kai Laitinen epäilee liiton kriteerien jääneen elämään menneisyydestä. Toisaalta nykyisin ammattikirjailijan määritteleminen on vaikeampaa.

"Aikaisemmin kirjat tulivat painettuna kustantajalta. Nykyisin on omakustanteita, ja pienkustantajat ovat yleistyneet", Laitinen sanoo.

Kirjan julkaiseminen ei siis enää tarkoita automaattisesti sitä, että olisi kirjailija.

Kärkkäinen, Kulmala ja muut eivät ole ainoita Kirjailijaliiton hylkäämiä. Vuosittain 60–70 hakijasta noin puolet jätetään ulkopuolelle. Toisaalta esimerkiksi Katja Kallio ja Matti Rönkä hyväksyttiin jäseniksi kolmen romaanin jälkeen. Jos heidän tuotantoaan ja sen viihteellisyyttä vertaa Kata Kärkkäiseen, ero pysynee virhemarginaalin sisällä.

Kirjailijaliiton puheenjohtajan Kari Levolan mukaan liitto pitää jäsenkriteerit tiukkana, koska jäsenyys on elinikäinen.

"Varsinkin nuoremmat julkaisevat yhden tai kaksi kirjaa, sitten se jää. Tämä on ammattikirjailijoiden liitto", Levola sanoo.

Toinen syy on se, että nykyisin kirjan tekeminen on niin helppoa, että kuka tahansa voi julkaista: "Jos rehellisesti sanotaan, niin isojen kustantamoiden linja on muuttunut. Kirjaa ei tehdä enää pelkästään kaunokirjallisin perustein."

Levola sanoo ettei jäsenyyttä useinkaan tyrmätä lopullisesti, vaan liitto odottaa näkevänsä uusia teoksia.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi