keskiviikko 23.4.2014 | Yrjö, Jyrki  Onnittele e-kortilla

Princen keikka: Hikeä, hittejä ja kitarasankaruutta

21.7.2011 21:49 | Päivitetty: 22.7.2011 0:58

Juha Metso

Konsertin jälkipuoli koostui neljästä eri mittaisesta encoresta, joissa Prince soitti kokonaisia versioita isoimmista ja kauneimmista hiteistään.

Konsertin jälkipuoli koostui neljästä eri mittaisesta encoresta, joissa Prince soitti kokonaisia versioita isoimmista ja kauneimmista hiteistään.

Helsinki Areenan katsomossa on kuuma. Osa siitä on ilmastoinnin puutetta, osa silkkaa jännitystä, joka puskee hikikarpaloina 9 000 maksaneen Prince-fanin iholle. Permannolta talutetaan pyörtynyt nuori nainen lepäämään, eikä Prince ole vielä edes astunut ensimmäistä kertaa suomalaisyleisön eteen.

Sitten, 20.55, pitkä ja harras odotus palkitaan ja Prince on lavalla, aloittaen suoraan 1999-hitillään. Kädet nousevat ilmaan, sivukatsomoissa takamukset kohoavat penkeistä ja koko areena alkaa hytkyä. "Partee!" kaikuu katsomosta lavalle, "Like it's nineteen ninety nine!", kaikuu lavalta katsomoon.

Princen pitkän Welcome 2 America -kiertueen toinen Euroopan osuus on ollut yhtä jammailun, hittien ja lainabiisien juhlaa ja sen varrella on tuskin ollut kahta edes etäisesti toistaan muistuttavaa keikkaa, ainakaan biisilistojen puolesta. Helsingissä ensimmäisen tunnin aikana kappaleet, niiden osat ja erilaiset jamit sulautuvat yhdeksi iskeväksi putkeksi. Princen viimeisimmiltä levyiltä ei kuulla mitään, mutta tuskin kukaan sitä odottikaan.

Ensimmäisen puoliskon alku esittelee sen mikä toisinaan unohtuu kaikkien sulavien hittien lomassa, että Prince on huikea kitaristi, joka pystyy liikkumaan Jimi Hendrixin taipuisasta virtuositeetista maalailevaan ja avaraan bluesrockiin. Hänen soittonsa on niin nyanssirikasta ja voimakasta, ettei haittaa vaikka kappaleet jäävät fragmentaarisiksi ja saavat aivan uusia muotoja.

Ja juuri kun alkaa tuntua siltä, että discon ja 1970-luvun R&B:n modernisoija on lopullisesti vaihtanut päälleen kitarasankarin viitan, siirtyy hän iskevään funkiin ja sulavaan gospel-souliin. Sly & The Family Stonen Everyday People, Cream ja U Got the Look palauttavat partee-tunnelman täydellisen vaivattomasti.

Sitten valot sammuvat ja areena hiljenee, vain tunnin soiton jälkeen. Mistä on kyse? Koko yleisö on bailannut kiitettävästi. Tämä on ensimmäinen konsertin pienistä katkoista, jotka melkein tuntuvat siltä kuin Prince ottaisi yleisöstä mittaa. Aplodirupeaman jälkeen yhtye saapuu tietysti takaisin. Konsertin jälkipuoli koostuukin neljästä eri mittaisesta encoresta, joissa Prince soittaa pitkiä, kokonaisia versioita isoimmista ja kauneimmista hiteistään, ennen kuin lopulta päättää illan pakahduttavaan funkjamiin, jossa hän kutsuu lavalle yleisöstä valittuja tanssijoita.

"Miksi odotin niin kauan ennen kuin tulin tapaamaan teitä? Minulla on niin hauskaa!", hän tiedustelee toisen encoren aluksi. Tuntuu siltä, että hän tarkoittaa sitä. Yleisö hurraa ekstaattisesti. He todella tarkoittavat sitä.
Lue koko arvio lauantain Helsingin Sanomista.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi

RSS
Osoite Töölönlahdenkatu 2
PL 18, 00089 SANOMA
Puhelin +358 9 1221
© Helsingin Sanomat, a Sanoma company - aineiston luvaton käyttö toisen palvelun osana kielletty

Etkö löytänyt etsimääsi?

Kokeile hakua.

--%>