Ranskalainen Séraphine-elokuva kantaa alusta loppuun

Ranskalainen Séraphine on vakaa, varma ja rauhallinen elokuva, jonka tarina kantaa alusta loppuun. Taiteilijaelämäkerta kertoo meillä tuntemattomasta naivistisen koulukunnan tekijästä, Séraphine Louis'ta, joka eli vuosina 1864-1942.

Eleettömän, mutta tarkasti havainnoivan kertomuksen pääaiheena eivät ole niinkään Séraphinen de Senlisin nimellä tunnetun taiteilijan työt. Séraphine esittää prosessin, jossa taiteilija työskentelee, kuvaa hänen aikaansa ja olosuhteitaan ja näyttää miten tärkeää on tulla löydetyksi.

Ja elokuvan kautta Séraphine löydetään ikään kuin uuden kerran.

Séraphinen tukija oli saksalainen taiteentuntija Wilhelm Uhde, joka tapaa Séraphinen 1914, kun köyhä vanhapiika työskentelee pyykkärinä ja siivoojana. Uhdella ja hänen omalla elämäntarinallaan on elokuvassa iso merkitys. Sekä hän että Séraphine ovat ulkopuolisia.

Taiteilija ja tukija kohtaavat sattumoisin, kun Uhde saapuu taiteilijan kotikylille valmistelemaan artikkelia Picassosta. Taidehistoriassa Uhde mainitaan yleensä Henri Rousseaun uran edistäjänä.

Uhde on ikään kuin elokuvan kertojan silmät, jolloin taiteilijan persoona, tarmo ja visio jäävät sopivasti hämäriksi. Sielu jää selittämättä, romantisoimatta, määrittelemättä.

Osittaisia vastauksia saadaan: uskonto ja kirkkotaide olivat Séraphinelle innoittaja. Intohimosta ja luonnonläheisyydestä oli myös kysymys ja jokin merkitys annetaan taiteilijamielen järkkymisellekin.

Yolande Moreau näyttelee Séraphinea linjakkaasti siten, että maanläheisestä näyttelijäntyöstä ja taiteilijan värikkäistä maalauksista syntyy yhdessä kokonainen, joskin rikkinäinen, kuva ihmisestä.

Martin Provostin ohjaus (käsikirjoittajina toimivat Provost sekä Marc Abdelnour) on linjakas sillä tavoin, että Séraphine osoittaa taiteen arvostuksen sidokset luokkaan, varallisuuteen ja aikalaisymmärrykseen. Ainakin siltä näyttää aluksi. Käsikirjoitus nostaa taiteilijapersoonan kuitenkin niin keskeiseksi, ettei ole epäselvää, ettemmekö seuraa poikkeusyksilöä.

Elokuva tuli ensi-iltaan Ranskassa vuosi sitten ja on kerännyt siellä arvostettuja alan palkintoja.

Hyväksyntä kielii aiheen osumisesta yksiin ajan hengen kanssa: Séraphine käy esimerkistä, kun unohdettuja taiteilijoita nostetaan esiin, ja kun halutaan korostaa yksinkertaista, luonnonläheistä elämää.

Kriitikon tähdet: 4/5

ENSI-ILTA / SÉRAPHINE, ohjaus Martin Provost, pääosissa Yolande Moreau, Ulrich Tukur

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi