Ranskalaismestari kävi Lahdessa

Pétur Sakari on ilmiömäinen urkurilupaus

LAHTI. Urkuviikon molemmat torstaiset konsertit saivat yleisön ihastuksen valtaan. Vain 17-vuotias suomalaisurkuri Pétur Sakari tarjosi ensin ällistyttävän, kansainvälisen tason urkudebyytin.

Sakari aloitti urkujen ääressä kolmevuotiaana, ja hän on juurtunut soittimeen synnynnäisen lahjakkuuden tavoin.

Ranskalaisohjelma Ristinkirkon uruilla vakuutti kriittisimmänkin kuulijan. Vauhtia ja mietiskelyä oli tasapainoisesti. Myös ennakkoluulottomuutta: kenties ensi kertaa meillä kuultiin Joseph-Guy Ropartzin hienoa urkumusiikkia.

Sakarin improvisaatiotkin olivat hyvällä tolalla: niissä oli rauhaa ja tulta ja vain muutamia etsiskeleviä hetkiä. Miehen tien kannattaa viedä Pariisiin.

Sibeliustalon uruilla koettiin Vincent Dubois'n soittaessa vihdoinkin se ihme, että ne kuulostivat täyteläisiltä, jopa huumaavilta - ja ranskalaisilta.

Kyllä urut soivat niin kuin niitä soitetaan. Suuri urkuri löytää aina keinot tarvitsemiensa tehojen ja värien saavuttamiseen.

Dubois soitti vaativan ohjelmansa ulkoa, suvereenisti. Hän on Ranskan pitkän urkuperinteen edustaja, jonka soittimen käsittely on hengästyttävää. Musiikin muotoilu ja tenhoavien rekisteröintien löytäminen kertoi älyn, maun ja herkkyyden täydellisestä liitosta.

Hänen improvisaationsa helmeilivät melodisuutta ja tanssillisuutta, eikä hehkuakaan puuttunut. Ylimääräinen numero, C.-M. Widorin VI sinfonian avausosa, tavoitti katedraalimaisen orkesterihuuman.

Dubois on saatava uudestaan Suomeen!

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi