10.4.2010 12:48
Huumeveikon arjessa ei ole hohtoa.
Ohjaaja on päässyt piikkiporukan lähelle, koska huumemaailma on hänelle omakohtaisesti tuttu. Neuvonen ei peittele sisäpiirin näkökulmaa.
Hän kuvaa piikittämistä ja varastelua ääneen tuomitsematta.
Neula tuo ohikiitävän helpotuksen näköalattomuuden keskelle, mutta ensikokeilujen euforia on yhtä kaukainen muisto kuin normaali elämä.
Vuosina 2003–2004 kuvatun dokumentin päähenkilöksi nostetaan parikymppinen Jani. Kaksi sormeaan "väärinkäsityksen" vuoksi menettänyt narkomaani ryöstää lähikaupan ja pakenee Eurooppaan.
Välimeren rannalla Jani herkistyy haaveilemaan perheestä ja etelään muuttamisesta. Avainkohtaus voi näyttää huumeiden haittojen vähättelyltä, mutta se paljastaa armottomasti narkomaanien itsepetoksen.
Piikittämään ajaa kyvyttömyys kohdata tavallista elämää. Siksi lopettamispuheet nousevat pintaan vain valheelle rakentuvassa paratiisissa.
Kiihkottomasta tyylistään huolimatta Reindeerspottingia on mahdotonta pitää pohjimmiltaan huumemyönteisenä.
Vankilan, vieroitusoireiden ja sormet vievien väärinkäsitysten vainoamasta elämästä pakenemiseen ei riitä varastettu raha.
Ensi-ilta 9. huhtikuuta
Kriitikon tähdet: 4/5
Reindeerspotting, dokumentti, ohjaus Joonas Neuvonen
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi