Rohkeutta rauhoittumiseen

Valtakunnan viisailla on ongelma: kansalaiset. Ne eivät käyttäydy niin kuin pitäisi. Lama-aikana ne säästävät, vaikka pitäisi kuluttaa. Ne eivät ymmärrä ydinvoiman välttämättömyyttä. Ne haluavat aikaisin eläkkeelle. Pahinta on, että ne luultavasti ovat oikeassa.

Tuttuni pitää joka kesä neljän viikon lomansa jatkeeksi kuusi viikkoa palkatonta lomaa. Perhe säästää tätä varten tasaisesti pitkin vuotta, ei asu leveästi ja ajaa vähät ajonsa halvalla autolla. Työnantajalle lomailu sopii: töitä on kesällä vähemmän, ja nyt niitä ei tarvitse väkisin hankkia.

Monella on sisäinen ääni, joka kertoo, ovatko ihminen ja ihmisyhteisö menossa oikeaan suuntaan. Ääni kertoo, että vaatimaton elämäntyyli olisi rahamässäystä turvallisempi valinta. Äänen mielestä ydinvoima ei tunnu hyvältä, koska elämän tarkoitus ei ole halpa sähkö.

Useimmat ihmiset ovat kuusissakymmenissä jo ymmärtäneet elämänsä rajallisuuden ja jotain siitä, mikä on oikeasti tärkeää. Siksi päättäjien markkinoima ajatus työurien pidentämisestä ei ota tulta. Ihminen haluaa viimein tehdä valintoja. Siinä eivät bruttokansantuotteet ja päättäjien vaikerrukset paljon paina.

Systeemiin kuuluu pelotella ihmisiä köyhillä eläkevuosilla, mutta moni tietää sisimmässään, että vähemmälläkin pärjää. Roinasta pääsee eroon, asua voi pienemmin ja matkailematta voi elää, jos tärkeintä on elää.

Päättäjät tavallisesti luulevat, että ihmiset haluavat vain lisää rahaa: veronalennuksia, palkankorotuksia ja aineellisen talouskasvun tasaista jytkettä. Arkikokemus todistaa toista. Monelle riittäisi säällinen toimeentulo ja tieto siitä, että joku auttaa, jos tulee hätä.

Rahaorientoitunut eliitti ei pysty kuvittelemaan, että kansalle tarjottaisiin rahan sijaan aikaa ja hillittömän kasvun sijaan hallittua rauhoittumista. Hallitun rauhoittumisen strategiaa tuskin kukaan uskaltaa meille vaaleissakaan tarjota, koska sitä pitäisi ensin uskaltaa ajatella.

Hallitusti rauhoittuneessa yhteiskunnassa jokainen ehtisi huomata olevansa olemassa. Kaikkea aineellista olisi vähemmän, mutta aikaa, ajatuksia, unta ja hengitystilaa enemmän. Hintojen lasku kautta linjan on mukavaa, mutta hallitsemattomana se on yhtä vaarallista kuin holtiton inflaatiokin. Siksi hallitun rauhoittumisen talouspolitiikassa keskeistä olisi pyrkimys maltilliseen deflaatioon.

Miten rohkaisisimme toisiamme rauhoittumaan? Ehkä pieni tottelemattomuus auttaa alkuun.

Kirjoittaja on toimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi