Sanna Kannisto näyttää kuvissaan tropiikin luonnon

Valokuvataiteilija Sanna Kanniston valokuvissa ja videoissa on outoa kiehtovuutta. Pääosia näyttelevät usein tropiikin kasvit, hyönteiset, linnut tai eläimet.

Tuoreimmissa kuvissaan Kannisto on tarkkaillut kameransa takana lepakoita.

Kuvissa on joskus tahatonta huumoria, kuten videolla Nro. 13 Where have you been? (2008). Muurahaiset kantavat Kanniston kasvinlehdistä merkitsemiä pieniä lappuja lähes numerojärjestyksessä kohti pesäänsä. Mutta tässäkään yhdyskunnassa kaikki ei mene kohdalleen.

Joku muurahaisista poikkeaa aina säännöstä. Yksi jää jälkeen ja toisella on myös kyytiläinen selässään.

Kanniston laaja näyttely Strange fascination levittäytyy nyt Korjaamon uusituissa näyttelytiloissa kahteen galleriaan.

Näytteillä on pääasiassa uusia kuvia ja myös muutamia vanhempia teoksia, joita ei ole nähty Suomessa aiemmin.

Samoja kuvia on ollut tänä keväänä esillä yksityisnäyttelyssä Frankfurtissa sekä Ranskassa kolmessa näyttelyssä, joista yksi oli Kanniston yksityisnäyttely hänen pariisilaisgalleriassaan. Hän osallistui näin 100% Finlande -tapahtumaan.

Kannistolla (s. 1974) on galleriat myös Saksassa, Itävallassa ja Yhdysvalloissa. Sen sijaan kotimaassa töitä on esitelty harvoin, edellinen näyttely oli Valokuvagalleria Hippolytessä kuusi vuotta sitten.

Kannisto oli silloin valmistunut maisteriksi Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen osastolta.

"Olen ollut tyytyväinen tilanteeseen. Kotimaa on minulle lähinnä neutraali vyöhyke", hän kommentoi.

Helsinki Schoolin näyttelyissäkin Kannisto on ollut mukana, vaikka hän katsoo kuuluvansa koulukuntaan hyvin väljästi.

Sademetsät runsaine lajeineen ovat kiinnostaneet pitkään Kannistoa, joka on kuvannut vuodesta 1996 Etelä- ja Väli-Amerikassa. Alkuun intiaanikylissä Perussa, sittemmin tutkimusasemilla Brasiliassa, Ranskan Guyanassa ja Costa Ricassa.

Etelä-Amerikan kipinän hän sai jo Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksen opiskelijana, lukiessaan artikkeleita suomalaisista Amazon-tutkijoista.

"Olen kuvannut tutkimusasemilla ja tehnyt yhteistyötä siellä työskentelevien luonnontieteilijöiden kanssa. Olen kuvannut esimerkiksi lintuja ja lepakoita, mutta erillään tieteen maailmasta."

"Viivyn tutkimusasemilla noin pari kolme kuukautta. Tutkijat tekevät työtään ja minä omaani, kaikilla on arkensa. Iltaisin töiden jälkeen istumme ja keskustelemme yhdessä."'

Korjaamon kuvista varhaisimmat kuuluvat sarjaan Yksityinen kokoelma (Private collection). Mukana on myös tutkimustelttaan sijoittuva aikainen omakuva, Nimetön (Untitled, 2000).

Kuvattuaan kasvi- ja eläintutkielmia Kannisto siirtyi seuraamaan lintujen lentoa. Viime vuosina hän on alkanut tarkkailla luonnontieteen kuvaustapoja, tieteen näyttämöitä.

Joissakin vedoksissa näytetään myös kenttästudio, esimerkiksi lepakoiden tutkimusteltta juomalaitteineen teoksessa Flight tent (2006).

"Kuvalla voin pelkistää ja jäsennellä. Korostaa valon ja valaistuksen avulla kohteen yksilöllisiä piirteitä. Voin nostaa esiin ja tehdä merkittäväksi", Kannisto toteaa.

Mittalaitteista ja teltasta rakentuvan tutkimusaseman installaationomaisuus kiehtoo.

Luonnontieteilijä tekee tutkimustaan rajatuissa oloissa.

"Se on vähän kuin teatterilava. Tai museon sakraali tila, jossa johonkin kabinettiin nostetaan arkinen esine ja tehdään merkittäväksi.

"Minua on kiinnostanut pitkään se, kuinka luonnontieteilijä selittää maailmaa. Kuinka he lähestyvät luontoa ja näyttävät sen meille."

Häntä kiehtoo se, miten moderni tiede nousee uskomuksista, runsaista uskomusten verkostoista. Yhtä oikeaa näkökulmaa ei ole.

"Pyrin hahmottamaan sitä, miten tieteessä pyritään tuloksiin ja saamaan havainto hallintaan järjestämällä ja lokeroimalla. Ja sitä, miten absurdilta ja humoristiselta se voi näyttää ulkopuolisen silmissä."

Nykytutkijat ovat äärimmilleen erikoistuneita. Kukin tuntee vain oman erityisalansa.

"Itselläni on renessanssi-ihmisen idea. Työni on sirpaleista, mutta yritän muodostaa kokonaiskuvaa", Kannisto pohdiskelee.

Kannisto on seurannut nyt erityisesti lepakoita, jotka juovat mettä kukista. "Lepakoita on runsaasti sademetsissä. Törmäsin niihin jo ensimmäisillä matkoillani."

"Kiinnostavaa, mitä kaikkea lepakoista kuvitellaan ja miten harmittomia ne oikeasti ovat."

Kannisto on kokenut, kuinka lepakot tunnistavat tutkimusteltan pimeydessä myös ihmisen. Ihmisnenä muistuttaa muodoltaan tutkijoiden pipettejä, joihin lepakot ovat oppineet lentämään meden perässä.

Sanna Kannisto: Strange fascination 3.8. saakka Korjaamo Galleria, (Töölönkatu 51). Ma–su 11–17.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi