Uuden Suomen kuvat pääsivät museoon

Kaksi puukaappia, viisi peltilipastoa, 82 suurta pahvilaatikkoa ja 10 muuttolaatikkoa.

Siinä ulkoiset mittasuhteet Valokuvataiteen museon 2004 saamalle lahjoitukselle, joka käsitti sanomalehti Uuden Suomen negatiivikokoelman: 2,5 miljoonaa kuvaa.

Uusi Suomi oli lakkautettu 1991, ja sen kuva-arkisto oli siirtynyt Alma Median ja Iltalehden haltuun. Iltalehti piti valokuvat mutta lahjoitti museoon negatiivit, kortistot ja kuvauspäiväkirjat.

Valokuvataiteen museossa negatiivit tunnistetaan, luetteloidaan, konservoidaan ja digitoidaan.

Uuden Suomen valokuvaajien näkemykset lukemattomista tapahtumista on pelastettu unohdukselta. Uuden Suomen tapaus -näyttely esittelee nyt pienen valikoiman lahjoituskokoelman aarteita. Samalla esitellään sitä hidasta työtä, jota museossa tehdään negatiivien parissa.

Näyttely on pieni mutta tärkeä päätös Valokuvataiteen museossa vietetylle kuvajournalismin vuodelle. Sen rinnalla nähdään myös kaksi suurempaa näyttelyä: Ismo Höltön ja Mikko Savolaisen retrospektiivi sekä sisällissodan tematiikkaa vanhojen valokuvien ja nykytaiteen avulla purkava Punamustavalkea 1918.

Uuden Suomen tapaus sai onnellisen lopun. Sen arkiston kimpussa on Valokuvataiteen museossa vuodesta 2006 lähtien työskennellyt 3–4 työntekijää Suomen kulttuurirahaston tuella.

Vastaavia kuva-arkistoja on Suomessa paljon. Pelkästään kustannustalojen säilöissä arvioidaan olevan noin 80 miljoonaa valokuvaa.

Lisäksi tulevat yksittäisten valokuvaajien ja valokuvaamoiden arkistot.

"Haluamme nostaa keskusteluun tämän ongelman", Valokuvataiteen museon johtaja Elina Heikka sanoo. "Mitä ylipäätään pitäisi tehdä filmiajan materiaaleille? Museot ja arkistot ovat täynnä, mikä on tahtotila, kuinka paljon säilytetään?"

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi