Sofi Oksasen esikoisnäytelmässä puhuvat raiskatut naiset

Viron vaiettu lähihistoria on pulpahtanut julki viime aikoina monella eri foorumilla. Imbi Pajun dokumenttielokuva Torjutut muistot ja samalla nimellä julkaistu kirja järkyttivät joulun alla suomalaisia.

nyt Sofi Oksasen esikoisnäytelmä Puhdistus, näytelmä Neuvosto-Viron mustasta muistista, liikkuu samoissa inhimillisen kärsimyksen kertomuksissa kuin joulun alla suomalaisia järkyttänyt Pajun dokumenttielokuva.

"Autistiset ihmiset ovat alkaneet puhua, eikä puhetta ole helppo kuunnella", Kirsikka Moring kiteyttää arviossaan.

Katsoja elää Suomen Kansallisteatterin Willensaunassa lamauttavan kauhun hetkiä seuratessaan draamaa, jossa naiset ovat sodan, miehityksen ja oman aikamme mafian rahankeruun raiskaamia ja kiduttamia uhreja.

Oksasen näkökulma on Moringin mielestä selkeä ja rankka. Viron miehitys merkitsi miesten katoamista metsäveljiksi. Naiset jäivät koteihin.

Heidän häpeässään ei ole mitään romanttista. Heidät raahattiin kuulusteluihin, joiden fyysinen väkivalta oli niin petomaista ja häpeällistä, että se oli kätkettävä – näihin päiviin saakka.

Pajun dokumentti käsittelee aihetta oman äitinsä ja tätinsä kipuna. Hänen elokuvansa on sen vuoksi tehty hellävaraisesti ja läheltä eläytyen.

Myös Oksanen ammentaa näytelmänsä ihmiskohtalot omaistensa kertomista tarinoista, mutta hän on yhdistänyt henkilöitä, aikoja ja paikkoja kääntäen ne fiktioksi.

"Mika Myllyahon ohjauksessa tiivistyvä tarina imaisee itseensä monta aikatasoa ja sukupolvien kierron. Esityksen pulssi on tiheä kuin jännitysnäytelmässä, ja illan edetessä kierrokset vain kiihtyvät", Moring kirjoittaa.

Kirsikka Moringin arvio kokonaisuudessaan perjantain Helsingin Sanomissa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi