Spike Jonzen hirviöelokuva haukotuttaa pahasti

Video: Leffaraati: Hassut hurjat hirviöt -elokuvassa ei ole tarpeeksi tarinaa

Spike Jonze on ohjaaja, joka tekee ihan mitä haluaa.

Tuloksena voi olla erikoisia, älyllisesti kiehtovia elokuvia, kuten Being John Malkovich ja Adaptation – minun versioni. Vastapainoksi hän on ollut mukana tekemässä räkänaurettavaa ääliötörmäilyä, Jackass-tv-sarjaa ja elokuvia.

Loistotyyppi siis.

Hassut hurjat hirviöt on valitettavasti osoitus siitä, että välillä omapäisyys ajaa seinään.

Se oli jo lähtökohdiltaan kiinnostava, mutta epäilyttävä elokuva. Maurice Sendakin vuonna 1963 tekemän lastenkirjan omalaatuiset, sympaattiset ja samalla pelottavat hirviöt ovat ainakin minulle jääneet lapsuudesta unohtumattomasti mieleen.

Kirjan tarina on ohuen ohut. Susipukuinen Max-poika kiukuttelee kotonaan ja saa siitä rangaistuksen. Hän lähtee huoneestaan hirviöiden maahan. Maxista tulee hirviöiden kuningas. Seuraa riehakasta leikkimistä, kunnes Max lähtee lopulta kotiin.

Mitä Spike Jonzen tapainen omalaatuinen tekijä saa tästä irti?

Elokuvan, joka kuvittaa hyvin alle kymmenvuotiaan poikalapsen mieltä, siinä vellovia vallanhalun, vapauden, vastuun, yksinäisyyden ja toisten kanssa olemisen hankaluuksia.

Mutta ei elokuvassa aineksia oikein tarinaksi asti ole.

Maxia näyttelevä 12-vuotias Max Records on elokuvan sydän. Hän näyttelee ikäistään vähän nuorempaa rasavilliä erinomaisesti. Jonze tuo kameran hyvin lähelle Maxia. Elokuvan ensimmäiset 15 minuuttia näyttävät Maxin elämää. Oikeastaan tässä alkuosassa kerrotaan jo koko elokuvan sisältö.

Kun Max sitten lähtee hirviöiden maahan, siellä toistuvat vain samat asetelmat, jotka jo alussa esiteltiin. Tämä on kaiketi Jonzen opetus – mieli-kuvitus ei lopulta ole pakopaikka.

Itse hirviöt ovat hieno yhdistelmiä nukkeja ja tietokoneanimaatiota. Niiden ääninä on tunnettuja näyttelijöitä, kuten James Gandolfini ja Forest Whitaker.

Hirviöiden välillä käydään amerikkalaisen oloista psykodraamaa. Välillä tuntuu siltä, että istuisi kuuntelemassa nelimetristen hirviöiden terapiaistuntoa, jossa ne käyvät läpi neuroosejaan.

Sellainen haukotuttaa pahasti.

HASSUT HURJAT HIRVIÖT (Where the Wild Things Are), ohjaus Spike Jonze, pääosissa Max Records, Catherine Keener

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi