Stasi-arkistojen ex-johtaja: Pakkovaltaa ylistäneiden taiteilijoiden kaduttava

Joachim Gauck, 71, on Euroopan johtavia auktoriteetteja vaikean menneisyyden käsittelyssä. Saksassa hän on käsite. Kaikki tietävät pelkästä sukunimestä, kenestä on kyse.

Kun yhdistyneeseen Saksaan 1990-luvun alussa perustettiin virasto hoitamaan DDR:n urkintakoneisto Stasin jälkeensä jättämää valtavaa arkistomassaa, johdossa oli Gauck, ja kansan suussa virastoa kutsuttiin Gauck-virastoksi.

Gauck johti 160 hyllykilometrin Gauck-virastoa kymmenen vuotta. Hänen moraalisesta arvovallastaan kertoo paljon, että vuonna 2010 hän nousi varteenotettavaksi ehdokkaaksi liittopresidentinvaalissa.

DDR:n historia on kipeä. Satoja ammuttiin rajalle vain siitä syystä, että he yrittivät pois. Tuhansia ja taas tuhansia vangittiin poliittisten mielipiteiden takia. Miljoonia urkittiin.

Suomi selvisi tähän verrattuna vähällä. Poliitikot vain olivat epämiellyttävän likellä Neuvostoliittoa. Ja älymystön tiedostava etujoukko – taiteilijoita, toimittajia – suorastaan ylisti kommunistidiktatuureja.

Vuonna 1976 DDR-johto hankkiutui eroon äänekkäästä toisinajattelijasta, laulaja Wolf Biermannista.

Koska Biermann oli niin kuuluisa, häntä ei voitu heittää tyrmään. Niinpä hänet ikään kuin pakotettiin loikkaamaan länteen.

Biermann päästettiin kiertueelle Länsi-Saksaan, mutta hänen ei sallittu palata. Kansainvälinen kohu oli valmis.

Suomessa joukko eturivin taiteilijoita reagoi hyökkäämällä Biermannia vastaan ja ylistämällä DDR:n saavutuksia Tiedonantaja-lehden julkilausumassa.

"Olemme voineet todeta, miten sosialismi voi tarjota taiteilijalle todellisen vapauden toteuttaa lahjakkuudellaan kansansa parhaita pyrkimyksiä", julkilausumassa luki. "Siksi me suomalaiset taiteilijat ihmettelemme Wolf Biermannin käytöstä."

Allekirjoittajina olivat muun muassa säveltäjä Kaj Chydenius, ohjaaja Kaisa Korhonen, kirjailijat Marja-Leena Mikkola ja Aulikki Oksanen sekä lauluyhtye Agit Prop eli Pekka Aarnio, Monna Kamu, Martti Launis ja Sinikka Sokka.

"Jo Stalinin ajan synkkien vainojen aikaan Länsi-Euroopassa oli koko joukko taiteilijoita, jotka eivät kyenneet tunnistamaan terroria. Ranskassa on puhuttu 'älymystön petoksesta'", Gauck sanoo.

"Taiteilijat eivät ole vapaita perustavanlaatuisista virheistä. Usein virheet ovat henkisen fanaattisuuden peruja: aatteesta pidetään kiinni, vaikka itse paholainen veisi. Ja silloin todellisuus häivytetään", hän lisää.

"Toisinaan esiintyy uskomattoman kylmää asennetta kommunistisen pakkovallan uhreja kohtaan. Se, mitä kerrotte Biermannin tapauksesta, täyttää tunnusmerkit. On useita tapauksia, joissa Länsi-Euroopan taiteilijoilta ja älymystöltä on herunut enemmän ymmärrystä sortajille kuin sorretuille – ja tästä on puhuttava, puhuttava tästä on."

"Ei olisi pahitteeksi tämänkaltaisille ihmisille katua julkisesti sitä, kenen joukoissa he ovat seisseet."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi