Suomalainen roolipeli uppoaa neuvostoklassikkoon

Perinteisimmissä roolipelitarinoissa seikkailijaporukka menee luolaan, tappaa hirviöt ja vie aarteet. Uuden suomalaisen roolipelin tekijä Ville Vuorela ei tyydy Stalker-sovituksessaan helppoihin ratkaisuihin. Paino on yhteiskunnallisilla ja henkilökohtaisilla kysymyksillä.

Strugatskin veljesten romaanissa Huviretki tienpientareelle, joka tunnetaan myös nimellä Stalker, tilanne on tavallaan sama: puolilainsuojattomat stalkerit käyvät vaarallisella Vyöhykkeellä hakemassa tuntemattomien vierailijoiden jälkeensä jättämiä artefakteja.

"Esipuheessaan Vuorela väittää, ettei Stalker ole aloittelijan roolipeli. Olen eri mieltä. Markkinoilla ei ole montaa lähestyttävää, selkeää, suomenkielistä roolipeliä", Stalkeria arvioiva Juhana Pettersson sanoo.

Yksinkertaisuus on myös Stalkerin varjopuoli: sisältöä ei irtoa loputtomiin.

"Monet pelin palikat ovat sellaisia, että niitä voi käyttää vain kerran ennen kun ne käyvät vanhoiksi. Mikäli peliä haluaa pelata pitkään, pitää panostaa itse keksittyyn, Vyöhykkeen ulkopuolisessa maailmassa tapahtuvaan toimintaan."

Stalker-roolipelin arvio kokonaan torstain Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi