31.5.2007 20:58
Jenni Haili: Untouchable Face.
"Det finländska fotoundret" (suomalainen valokuvaihme) on komeillut monissa otsikoissa viime vuosina Ruotsissa, jossa sitä on jopa verrattu käsitteeseen "det svenska musikundret" (ruotsalainen, ei siis suomalainen, musiikki-ihme).
Suomalaista nykyvalokuvaa on hehkutettu monessa muussakin maassa, jossa Taideteollisen korkeakoulun valokuvaosaston piiristä syntynyt The Helsinki School on esiintynyt.
Helsinki School lanseerattiin kolme vuotta sitten näyttelyssä Suomen valokuvataiteen museossa, jonne se on nyt laajan ulkomaankierroksen jälkeen tuonut tuoreimman kattauksensa, joidenkin laskujen mukaan neljännen sukupolven.
"Minä en pidä lukua siitä, kuinka mones sukupolvi on menossa. Tämä on yksinkertaisesti näiden tekijöiden oma sukupolvi", sanoo Helsinki Schoolin primus motor, Taideteollisen korkeakoulun Professional Studies -ohjelman johtaja Timothy Persons.
Nyt avautuneeseen näyttelyyn Persons aikoi alun perin koota kymmenen nuorta opiskelijaa TaiKin valokuvaosastolta ja kymmenen heihin vaikuttanutta vanhempaa tekijää tai opettajaa.
"Mutta kun kävin läpi opiskelijoiden kuvia, ne olivat niin hyviä, että päätin jättää opettajat pois", Persons kertoo.
Niinpä näyttelystä tuli Uutta valokuvaa TaiKista, ja se esittelee 20 opiskelevaa tai juuri valmistunutta valokuvataiteilijaa.
Persons sanoo Suomen olevan jo nyt näille nuorille kuvaajille liian pieni. "Uskon, että kolmasosa heistä tekee uransa kokonaan ulkomailla."
Kun Helsinki School etenee pyörremyrskyn tavoin, on muiden asia pysähtyä pohtimaan, mistä oikein on kysymys. Ilmiö onkin saanut liikkeelle tutkijoita Suomessa ja Ruotsissa.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi