Supervoimat jylläävät fantasiassa ja todellisuudessa

Maailmoja on seitsemän

Siiri Enoranta: Omenmean vallanhaltija. Robustos. 559 s. 26 e.

Siiri Enorannan esikoisteoksen 13-vuotiaat sankarittaret Nez ja Ninir asuvat Omenmean maassa. Meidän maailmastamme Omenmea poikkeaa muun muassa siinä, että ihmiset syntyvät siellä puista. Tämän järjestelyn ansiosta Nezillä voi olla kaksi isää.

Eräänä päivänä tapahtuu onnettomuus, jossa Ninir halvaantuu. Käy ilmi, että Ninir voidaan parantaa vain, jos Nez hakee kaikista seitsemästä muusta maailmasta hippusen niiden haltijoiden valtaa.

Alkaa Nezin pitkä seikkailu, jonka aikana hän tapaa seitsemän erilaista vallanhaltijaa seitsemässä tuiki erilaisessa maailmassa. Nez oppii, että kaikki vallanhaltijat ovat tavalla tai toisella yksinäisiä. Samalla hän oppii rakkauden ja ystävyyden arvon.

Nez yrittää myös auttaa kohtaamiaan ihmisiä, mutta joutuu usein vaikean valinnan eteen: Auttako Niniriä vai miljoonia tuntemattomia?

Omenmean vallanhaltija on onnistunut varhaisnuorten fantasiaromaani, täynnä perinteisen sadunkerronan lumoa.

Vesa Sisättö

Metalli liittää veljekset

Antti Halme: Metalliveljet. Otava. 252 s. 22 e.

Klassista bänditarinakaavaa noudattaen Antti Halmeen Metalliveljet kuljettaa nuoret sankarinsa vaikeuksien kautta jos nyt ei voittoon niin ainakin kohti suurempaa itseluottamusta.

Kuvio on hyvin perinteinen, vaikka suomalaiset Ville ja Harri kokevatkin seikkailunsa Norjassa, ja soppaan on heitetty sekaan arabeja ja uusnatseja. Pitkäveteinen kesäloma vaihtuu sarjaksi vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun The Unholy Viper raivaa rasismin miinoittamaa tietään kohti bändikisaa.

Metalliveljet venyttää realistisen uskottavuuden rajoja, mutta Halme ei valitettavasti väännä kierroksia turbovaihteelle. Kunnon kielellinen ja juonellinen revittely puuttuu. Nuorten dialogikaan ei joka hetki vakuuta aitoudellaan.

Poikien kokemusmaailmaa tavoittelevassa romaanissa tytöt jäävät kikattelemaan taustalle, mutta musiikki on yhdistävä voima.

Salla Simukka

Minerva lentää pohjoiseen

Jussi "Juba" Tuomola: Minerva – Jääkarhun sydän. Otava. 56 s. 15 e.

Toisessa Minerva-albumissaan Juba väläyttää lapsilukijoille maailmaa, joka voi olla totta siihen mennessä, kun he saavat omia lapsia. Ilmaston lämpeneminen on sulattanut napajäät ja jääkarhut ovat sukupuuton partaalla.

Minervassa enää yksi jääkarhu vaeltaa viimeisillä jäälakeuksilla.

Sarjakuvassa jääkarhu Iidaa jahtaa merinorsu Yrjänä, jonka mielitietty Veronika vaatii jääkarhun sydäntä, jotta oma sydän sulaisi sulholle. Veronikan isä on rikastunut öljylautoilla, jotka ovat syrjäyttäneet jäälautat.

Minerva lennähtää keinutuolilla pohjoiseen selvittämään eläinten välejä. Avukseen hän saa kärttyisen pingviinin Pellervon.

Todellisista uhkakuvista huolimatta Viivin ja Wagnerin tekijä pitää seikkailun kepeänä. Pellervon sateenvarjoiglu on läheistä sukua Tenavien Ressun koirankopille. Hilpeän absurdit yksityiskohdat viehättävät.

Harri Römpötti

Pieni tyttö on yksi

Mari Kujanpää: Minä ja Muro. Kuv. Aino-Maija Metsola. Otava. 207 s. 17 e.

Yhdeksänvuotiaan Lauha-tytön elämässä ei ole paljon iloja, kun koulussa jätetään leikkien ulkopuolelle, äiti lukee iltasadun vain pikkuveljelle, ja isä on jatkuvasti vihainen. Suunnistusharrastuskaan ei tunnu mukavalta, jos eksyminen pelottaa. Ainut ymmärtäjä on leikkikarhu Muro.

Onneksi kouluun tulee työharjoitteluun Heta, jolle voi kertoa huoliaan.

Mari Kujanpään lastenromaani Minä ja Muro on tarkkanäköinen kuvaus yksinäisen tytön elämästä. Rivien välistä käy ilmi, ettei perheessä ole kaikki kunnossa.

Lapsen ahdistus ja suru tulevat lähelle, kun aikuiset monesti silkkaa ajattelemattomuuttaan käyttäytyvät epäoikeudenmukaisesti. Mitään yltiöonnellista loppua Kujanpää ei ole kirjaan ujuttanut, mutta Lauhan luottamus ihmisiin kasvaa.

Minä ja Muro on tärkeä kirja.

Salla Simukka

Emilia suojelee Itämerta

Paula Noronen: Emilian päiväkirja – Supermarsu pelastaa silakat. Kuv. Pauliina Mäkelä. Gummerus. 185 s. 26 e.

Paula Norosen lennokkaassa romaanissa 11-vuotias Emilia hoitaa maailman epäkohtia kuntoon. Supermarsu pelastaa silakat on Emilian päiväkirjojen kolmas osa.

Emilia, yksinhuoltajaäiti, koulukaverit ja äidin vaihtelevat miesystävät muodostavat elävän henkilögallerian, josta ei komiikkaa puutu. Tarmokkaalla Emilialla on salaiset keinonsa suurten päämäärien saavuttamiseksi, ja hän pystyy mihin vain, kunhan ensin muuttuu supermarsuksi.

Supermarsu pelastaa silakat kuvaa Itämeren suojelua, jätteiden lajittelua ja muuta ympäristöasiaa tavalla, joka tavoittaa lapsilukijat varmasti. Se on samalla nykyaikaan päivitetty lastenkirja, joka sekoittaa julkisuuden henkilöitä fiktiivisiin hahmoihin.

Paula Norosella on kokemusta radio- ja tv-käsikirjoittajana sekä esiintyjänä. Tästä välittyy vaikutteita kieleen, kirjoitusrytmiin ja toisiinsa sulavasti liukuviin kohtauksiin. Vapaan tuntuista assosiointia on mukava aikuistenkin seurata.

Nina Rintala

Tyttö jolle luonto laulaa

Maria Turtschaninoff: Arra – legender från Lavora. Söderströms. 251 s. 20 e.

Maria Turtschaninoff yhdistelee nuortenkirjassaan lähes dickensiläistä lapsuudenkuvausta, keskiaikaisen kaupunkimiljöön kartoitusta ja perinteisiä satuelementtejä.

Kirjan päähenkilö on Arra-tyttö, köyhän perheen kuopus, jota pidetään vajaaälyisenä koska hän ei puhu. Arralla on kuitenkin ainutlaatuinen kyky kuunnella metsän, ruohon, puron ja meren lauluja. Hän on myös käsistään kätevä.

Romaanin ensimmäinen puolisko on tinkimätöntä Arran kurjan lapsuuden kuvausta. Loppupuolella tarinaan tulee sekä prinsessasadun että seikkailufantasian aineksia.

Etenkin Arra - legender från Lavora -romaanin alkupuoli, kun Arran vahva luonnontunne heräilee, on vahvaa kerrontaa, samoin keskiaikaisen kaupungin eloisa kuvaus.

Pertti Avola

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi