Syntymä ja kuolema kuohuttavat Hollannin televisiossa

Big Brotherin kotimaa suoltaa tosi-tv-formaatteja ruutuun aiheesta kuin aiheesta

Hollanti tunnetaan avoimesti keskustelevana yhteiskuntana, mutta tosi-tv järkyttää maan kansalaisia kerta toisensa jälkeen. Tällä viikolla Suomessa kohun nostaneen Viimeiset sanani -sarjan esikuva, Mijn Laatste Woorden, herätti Hollannissa suurta kohua keväällä 2007.

NRC Handelsbladin tv-kolumnisti Wubby Luyendijk kirjoitti toisen jakson esittämisen jälkeen, että ohjelma on kuvottavaa katsottavaa.

"Kuka haluaa katsoa täysin tuntemattomien ihmisten intiimejä jäähyväisiä, 25 nopeaan televisiominuuttiin sullottuna? Jopa juoruohjelmat kestävät pidempään."

Hollannin kristillisimmän päivälehden Trouwn Joost van Velzenin mielestä kuolema ja tirkistely on sopimaton yhdistelmä.

"Arkku laitetaan maan alle, ruumisauto on tummennettu ja ruumis peitellään - eikä turhan takia."

Verkkokeskusteluissa Mijn Laatste Woorden sai myös puolustajia. Monien mielestä keskustelu kuolemasta on tärkeämpää kuin se, millä tavalla keskustelu syntyy.

Joost van Velzenin kolumnia verkossa kommentoiva Dorien esittäytyy ohjelmaan osallistuneen, 23-vuotiaana syöpään kuolleen Naomé Verweijn ystäväksi ja iloitsee siitä, että hänellä on nyt rakkaasta ystävästään dokumentti.

Hollannin mediassa elää yhä 1900-luvulla syntynyt kirkkokohtainen yhteiskuntajako, "de verzuiling". Eri kirkoilla oli vuosikymmeniä mm. omat koulunsa, sairaalansa, sanomalehtensä.

Myöhemmin julkisen palvelun tv-kanavilta on jaettu lähetysaikaa erilaisille yhdistyksille niiden jäsenmäärän mukaisessa suhteessa, ja uskonnolliset yhdistykset ovat ottaneet oman osansa. Mijn Laatste Woorden -ohjelman esitti hengellinen tv-yhtiö EO, jolla on tämän järjestelmän mukainen viikoittainen ohjelma-aikakiintiö. EO:ta on usein syytetty maallistuvien katsojien kalastamisesta sensaatiolla.

Usean suuren maakuntalehden yhteisessä verkkolehdessä De Stentorissa haastateltu EO:n edustaja kertoo, että sarjasta esitettiin aluksi vain kaksi jaksoa. Kuvattavien löytäminen oli hankalaa. Sairaiden piti kuolla kohtalaisen nopeasti ja olla hyvissä väleissä läheistensä kanssa. EO ei halunnut ohjelmaan kostonjulistuksia.

Hollanti on Big Brotherin kotimaa, jossa syntyy uusia tosi-tv -formaatteja jatkuvalla syötöllä. Mijn Laatste Woorden -ohjelman tuotantoyhtiö Palm Plus on tunnettu vähintäänkin ennakkoluulottomista ohjelmistaan. Fataal-sarjan jaksoissa esiteltiin nuorten aiheuttamia, tappavia onnettomuuksia. Afkicken seurasi kymmenen nuoren taistelua riippuvuusklinikalla ja De bevalling vei kamerat synnytysaleihin.

Nyt Hollannissa kohistaan taas kevyemmästä aiheesta. EO:n lanseerasi viime viikolla sarjan, jossa eletään 40 päivää ilman seksiä.

Kirjoittaja on valmistunut taidehistorian maisteriksi Leidenin yliopistossa, Hollannissa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi