Taitava Vampire Weekend säväytti Flow'n perjantaissa

Yhdysvaltojen indierock-mekka Brooklynistä saapuva Vampire Weekend -yhtye julkaisi puolitoista vuotta sitten yhden viime vuosien hienoimmista esikoisalbumeista.

Yhtyeen visio afropopin ja klassisen musiikin sävyillä koristellusta indierockista tuntui luontevalta ja tuoreelta, vaikka hieman samantyylistä musiikkia on kuultu rockin historiassa aiemminkin.

Elävänä Helsingin Flow-festivaalin päälavalla näyttäytyi uskomattoman taitavasti soittanut, iskukykyinen nuori kvartetti, jonka lahjakkaille muusikoille voi povata esityksen valossa menestyksekästä uraa.

Vampire Weekendin verrattoman nautittava soitto oli napakkaa, lennokasta sekä rytmisesti ja melodisesti ihailtavan sukkelaa.

Musiikin sävyt vaihtelivat haikeasta (New Yorkin bussilinjalta ilmeisesti nimensä lainaava M79) hilpeään (opiskelijaelämän suloja valottanut Campus) ja riehakkaaseen (komeat tanssijuhlat loihtinut A-Punk).

Yhtyeen laulaja-kitaristi Ezra Koenig paljastui erinomaisen charmikkaaksi keulakuvaksi. Punaiseen kauluspaitaan pukeutunut tummatukkainen laulaja tulkitsi ja elehti ilmeikkäästi, ja soitti samalla kitaraa rennon tarkasti.

Merkittävään osaan soitossa nousivat kosketinsoittajan ja kakkoskitaristin Rostam Batmanglijin kokonaisuutta raikastaneet ja elävöittäneet kosketintaustat.

Yhtye kertoi minulle aiemmin päivällä, että se julkaisee odotetun kakkosalbuminsa ensi vuoden alussa.

Uusia kappaleita kuultiinkin kokonaan kuullun debyyttialbumin lisäksi neljä. Ne vaikuttivat todella lupaavilta ja yhtyeen värikästä skaalaa edelleen laajentavilta.

Muut Flow'n perjantain popimman laidan pääesiintyjät muistuttivat, että hyvä levy ei ole tae vahvasta osaamisesta elävän yleisön edessä.

Lontoolainen New Young Pony Club esitteli täyteläistä elektropopsointia ja hyvää soittotaitoa, mutta esitys kärsi riittävän iskevien kappaleiden puutteesta. Esimerkiksi ruotsalainen The Sounds, joka ilmaisultaan hieman liippaa NYPC:a, tekee saman paremmin.

Illan ulkolavojen ohjelmiston päättänyt uusiseelantilainen Ladyhawke keräsi Flow'n telttalavan tupaten täyteen aamuyön puolella.

Ladyhawke on esittänyt levyllään terhakoita ja tanssittavia popkappaleita, mutta elävänä vaaleahiuksisen Phillipa Brownin yhtye kuulosti turhan vaisulta, siitä huolimatta, että iskusävelmät kuten My Delirium ja Back of the Van loihtivat festivaalin suurimpaan telttaan kansanvälisen rockjuhlan upeaa biletunnelmaa.

Ne, jotka odottivat kuulevansa ranskalaisen Yann Tiersenin esittävän säveltämiään Amélie-menestyselokuvan kappaleita, joutuivat todennäköisesti pettymään.

Tiersenin esityksessä painottuivat räimeämmät ja maalailevammat post-rock-sävyt. Melko staattinen vyörytys ei ollut parhaalla mahdollisella paikalla perjantain alkuillan nousujohteisessa tunnelmassa.

Torstaina Kraftwerkin konsertilla alkanut Flow-festivaali keräsi perjantaina Helsingin Suvilahteen noin 11 000 musiikinystävää.

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi