Taloustoimittaja voitti novellikilpailun

"Ne täydentävät toisiaan", vastaa Olavi Koistinen (s. 1977) kysymykseen toimittajan ja kirjailijan tehtävien suhteesta. Helsingin Sanomien taloustoimittaja Koistinen voitti Martti Joenpolven novellikilpailun.

Kisaan osallistui lähes tuhat nimimerkkiä. Raati valitsi yksimielisesti Koistisen Lonely Planet -novellin voittajaksi, kehuen tekstiä "hätkähdyttävän monisävyiseksi".

"Varsinkin taloustoimituksessa pyritään luomaan tasainen terävä valo, jossa monimutkaisia asioita kerrotaan selkeästi ja yksinkertaisesti. Varsinkin lyhyt proosa on riittämättömän valon kirjoittamista. Siinä jätetään tarkoituksella hämäräksi ja luodaan yksinkertaisiin asioihin mystiikkaa", Koistinen selventää toimitustyön ja tarinankertomisen vastakkaisuutta.

Näyttelemistäkin harrastava Koistinen alkoi kirjoittaa valmistuttuaan diplomi-insinööriksi 2004. Oppia hän on saanut Kriittisessä korkeakoulussa ja Helsingin yliopiston piirissä kokoontuvassa Nobelistiklubissa.

"Suuri oivallus on ollut, että vaikka kirjoittaminen on yksilölaji, se on myös ryhmälaji. Parhaiten kehittyy, kun hankkii kirjoittavia kavereita, joilta saa palautetta."

Koistinen kertoo hakevansa vielä omaa ääntään kirjoittajana.

"Olisi kiva kirjoittaa kokoelma, mutta siinä ollaan vielä alkutekijöissä."

Mutta hän tietää, mikä kiinnostaa kirjoittajana.

"Minua kiinnostaa yksilö jossain oudossa maailmassa, ihminen irrotettuna outoon, ehkä vihamieliseenkin maailmaan. Ei välttämättä toiselle puolelle maailmaa, vaan arkinenkin voi näyttäytyä oudossa valossa."

Hän mainitsee inspiroiviksi esimerkeiksi Leena Krohnin ja Johanna Sinisalon.

Lonely Planet kuvaa globaalin maailman ristiriitatilannetta. Elämässään vähän epäonnistunut suomalainen mies lähtee etsimään kummipoikaansa eteläamerikkalaisesta kylästä. Ennakkokäsitystensä takia hän ei osaa nähdä, mitä ympärillä todella tapahtuu, eikä oikein itseään. Maailma muuttuu jotenkin epätodelliseksi.

Tekstiä värittää pienieleinen huumori.

"Kai se on jotenkin osa persoonaa, sellainen kömpelö huumori. Kun vitsit ei naurata kaikkia oikeasti, niistä voi jalostaa jotain kirjallista."

Huumoria Koistinen myöntää tarvittavan myös toimittajan työssä.

"Meillä aamukokoukset alkaa sillä, että nauretaan jollekin päivänkohtaiselle asialle. Hesarissakin näkyy sellainen pieni iva, joka pysyy kuitenkin toivottavasti lempeyden rajoissa."

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi