Tanssijuhlat loihtinut Lily Allen oli Roskilden vamppi

Roskilde. Jos Roskilden festivaalin huikeana perjantaina piti juosta lavalta toiselle nähdäkseen kaikki kiinnostavat, pääosin tukevaa äijärockia esittäneet meganimet, sujui lauantai kevyemmän ja tanssittavamman musiikin merkeissä sekä inhimillisen aikataulun puitteissa.

Festivaalin toistaiseksi häkellyttävimmästä, hauskimmasta ja yhdestä parhaasta suorituksesta vastasi brittien ihana tabloid-prinsessa Lily Allen, joka on ainakin julkikuvan ja musiikin perusteella uskomattoman viehättävä.

Jotenkin Allenin suosio oli tainnut mennä Roskildelta ohi vai oliko niin, että laulajan sekoilut ovat rockia profiilissaan painottavalle festivaalille vähän liikaa: vaikka parikymmentä tuhatta vetävä Arena-teltta pullisteli Allenin keikan aikana yleisöstä, festivaali oli painanut tähden nimen tämän vuoden julisteeseen toiseksi pienimmällä kirjasimella.

Kun näin Allenin keikan viimeksi kaksi vuotta sitten, renttuinen laulaja esiintyi löysässä t-paidassa ja heilui hölmönhauskasti oluttuoppi kourassa kepeiden rallatustensa tahtiin.

Roskilden lavalle nousi sekä ulkoiselta olemukseltaan että musiikillisesti selvästi terävämpi Allen. Lyhyeen vamppimekkoon, Bat for Lashes -silmämeikkiin ja tennareihin pukeutunut tähti vaikutti enemmän kohtalokkaalta yökerholaulajalta kuin naapurin pissikseltä, vaikka laulajan jalkoja koristivatkin tennarit.

Show oli todella hyvä. Allenin nelimiehinen bändi soitti tarkan ja notkean kimaran, joka tuntui koostuvan viime vuosien päihdyttävimmistä poplauluista.

Smile räjähti kappaleen lopussa lontoolaisen Allenin tyyliin sopivaksi drum'n'bass -biletykseksi. Not Fair taas länkkäripopista hauskaksi 90-lukulaiseksi piano-houseksi. Väliin kuultiin myös jatsahtavampaa sointia.

Kappaleet vaihtuivat toisiin lennosta muistuttaen dj-keikkaa, vaikka puikoissa oli elävä yhtye.

Lopullisesti yleisön sekoitti versio Britney Spearsin hauskasta Womanizerista, jota Allen on esittänyt aiemminkin.

Roskilden lauantaissa viehättivät lisäksi kotimaisen Paavoharjun eteerinen ja kansanlaulujen sävyjä tavoittanut konefolk, Mercury-palkinnon viime vuonna poimineen brittiläisen Elbow'n runollisen nostattava ja hoivaava orkestroitu kitarapop, ruotsalaisen Håkan Hellströmin kesäinen intoilu sekä malilaisen Amadou & Mariamin rock- ja syntikkavaikutteinen afropop.

Aamuyöllä oranssilla päälavalla kuultiin Helsingissä torstaina koetun Pet Shop Boysin visuaalisesti kunnianhimoinen konepopmusikaali.

Vaikka musiikillisesti esitys ei ollut iskevin mahdollinen, konsertti hyödynsi taitavasti dramaattisten tanssinumeroiden kerronnallisia keinoja.

Lisää aiheesta:

Muualla verkossa:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi