Tapiolan WeeGee-talo teki tilaa kulttuurille

Ainutlaatuiseksi näyttelyiden runsaudensarveksi voi luonnehtia perjantaina Espoon Tapiolassa avautuvaa WeeGee-taloa, joka tarjoaa katseltavaa ja koettavaa kaiken ikäisille.

Entisen Weilin & Göösin kirjapainotalon seinien sisälle on koottu peräti viisi erilaista museota. Se on Suomen ennätys.

Uuden kulttuurikeskuksen ydin on Suomen suurin taidemuseo, Espoon modernin taiteen museo EMMA. Museon tilat ovat kaksi kertaa suuremmat kuin Ateneumin.

EMMAn seinänaapureina ovat Lelumuseo Leikkilinna ja Helinä Rautavaaran Etnografinen museo.

Espoon kaupunginmuseo, Suomen kellomuseo sekä espoolaisten taiteilijoiden galleria Aarni täydentävät kirjoa.

Media- ja videotaidetta tuo tarjolle Taide- ja tietotekniikkakeskus Cartes. Kuvataide- ja museotyöpajat on pyhitetty koululaisille.

Monitoimitalo pitää sisällään myös Lasten kuvataidekoulun ja musiikkiopiston.

Itse rakennuskin on kävijälle jännittävä kokemus. Arkkitehtiprofessori Aarno Ruusuvuoren suunnittelemassa valtaisassa 1960-luvun betoniboksissa on esillä nerokkaita teknisiä rakenteita.

Taiteen monitoimitalo syntyi vähitellen. Peruskorjaus–urakka alkoi jo 1997, mutta vasta nyt yli 150 metriä pitkä ja 54 metriä leveä talo on vihdoin valmis niin päältä kuin sisältäkin.

Espoon kulttuuriväen uusi ylpeyden aihe maksoi 24 miljoonaa euroa.

Kun astuu sisään tehtaan näköiseen rakennuksen, sitä ei ensi näkemältä miellä kulttuurirakennukseksi.

Ala-aulassa häikäisee avara tilan tuntu, eikä ihme, sillä neliöitä on noin 800. Takaseinä on yhtä suurta ikkunaa, josta avautuu komea panoraama metsään.

Vastassa on yhteinen lippukassa, joka palvelee kaikkien museoiden kävijöitä.

Aulan raikkaan punaiset sohvat kiemurtelevat kuin kalat ja kahvilan valkoiset lamput ikään kuin leijuvat ilmassa. Selkeät, yksinkertaiset irtokalusteet ovat siirrettävissä, aulassa on varauduttu järjestämään myös erilaisia tilaisuuksia.

Sen sijaan auditoriota talossa ei ole, koska äänekkäiden esitysten ja museoiden vaatimaa rauhaa ei voitu sovittaa yhteen.

Miten painotalon muodonmuutos saatiin aikaan?

"Se oli haastava tehtävä, koska rakennus on suojeltu. Olennaisia muutoksia ei saanut tehdä", kertoo arkkitehti Henna Helander Airas Arkkitehdit Ky:stä.

Silti taloa jouduttiin purkamaan ja louhimaan. "Käytännössä vanhaan runkoon tehtiin uusi rakennus. Betonielementtijulkisivut uusittiin ja ikkunat vaihdettiin panssarilaseihin. Uusia portaita ja hissejä oli pakko sovittaa niin sisälle kuin uloskin", Helander kuvaa.

Ennen painotalo oli lähinnä yhtä suurta tilaa, remontin jälkeen siinä on yli kolmesataa salia ja huonetta. "Koska museoissa on tärkeää pitää sisäilman laatu ja kosteus tasaisena, eikä suojeltuun rakennukseen voitu sijoittaa ilmanvaihtokoneita katolle, oli pakko mennä kellariin. Sinne tehtiin lisää tilaa jättiläismäiselle ilmastointikoneelle ja -putkistolle", arkkitehti Helander paljastaa.

Lattiat jätettiin koskematta, ikään kuin historian tulkiksi. Niistä on luettavissa, missä oli ennen seiniä ja missä koneiden teräspalkit.

"Karheat ja paljaat pinnat ovat näkyvissä. Rakennuksen rosoisuus herättää varmaan ristiriitaisiakin tuntemuksia", Helander arvelee.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi