Teekkarinäytelmä syntyy tekemisen ilosta

Otaniemen spekseissä pureudutaan vampyyriteemaan

 Mitäs se tämmöinen peli on? On sunnuntaiaamupäivä, ja Otaniemen Saha on täynnä pirteitä, selväpäisiä teekkareita täydessä työn touhussa. Eikö näiden pitäisi olla vielä nukkumassa?

Yhdeksänhenkinen tanssiryhmä valmistautuu harjoitukseen ja 15-henkinen orkesteri virittelee soittimiaan. Teekkarispeksin harjoitus on alkamassa.

Nosferatu-nimisestä esityksestä on tulossa juhlavasti 20. uuden ajan teekkarispeksi.

Humanistin täytyykin seuraavaksi kysyä, mitä speksi tarkoittaa.

"Speksi on interaktiivinen musiikkinäytelmä. Musikaali se on siinä mielessä, että esitykseen kuuluu laulua ja tanssia. Speksin tekee erilaiseksi se, että improvisaatiolla on tärkeä osa esityksessä", kertoo yksi Nosferatun kolmesta tuottajasta, Sara Lukkarinen.

Interaktiivisuus tulee siitä, että yleisö saa halutessaan vaikuttaa esityksen kulkuun milloin tahansa ja vaatia esimerkiksi tunnelman muutosta tai vaikkapa kärrynpyörää.

Teekkarispeksi on Suomessa jo lähes satavuotias. Traditio kuitenkin katkesi 1970-luvulla, jolloin otettiin etäisyyttä kaikenlaisiin perinteisiin, kertoo toinen tuottaja, Matti-Pekka Laaksonen. "90-luvun alussa innokas porukka päätti herättää tradition taas henkiin, ja uuden ajan speksit alkoivat."

Speksin budjetti liikkuu kymmenissä tuhansissa euroissa, vaikka suuri osa työstä tehdään lähes satahenkisen talkooporukan voimin. Palkattuja työntekijöitä on vain yksi, ohjaaja Ken Eklöf. Hän ohjasi ensimmäisen speksinsä vuonna 2003.

Esityksen tuottaa Teekkarispeksi ry. Yhdistys järjestää syksyisin teekkareille tarkoitetut improvisaatiokurssit, joiden perusteella näyttelijät valitaan. Lähes kaikki mukana olevat opiskelevat jotakin tekniikan alan tutkintoa, eikä tiivis harjoitteluperiodi edes hidasta opintoja. "Yksi viulisteista opiskelee samalla poliittista historiaa", Sara Lukkarinen kertoo.

Mutta nyt alkaa tanssiryhmän harjoitus. Punaiset voimistelunauhat viuhuvat ilmassa, kun Hannele Selin harjoittaa koreografiaansa. Tanssinumeroita on yhdeksän, ja jokaisella on oma koreografi. Tänä vuonna heihin kuuluu paitsi kilpavoimistelua ja klassista balettia taitavia, myös capoeiraa harrastavia teekkareita.

"Teekkarispeksi on hauskinta, mitä olen urallani tehnyt", tiivistää ohjaaja Ken Eklöf. "Näillä ei ole minkäänlaisia diivan elkeitä, vaan pelkkää tekemisen iloa. Olen sanonutkin, että minkä ammattitaidossa häviää, sen tekemisen riemussa voittaa."

Eklöf kiittää, että teekkarit tekevät teatteria sydämellä, kun ammattiteattereissa tekemisen ilo on välillä kadoksissa.

Nosferatu on perinteinen sankaritarina, kertoo Lasse Rasinen, toinen speksin käsikirjoittajista.

"Poika palaa kotiin, pahuus on saanut vallan kylässä, poika tapaa tytön, vampyyrikin tapaa tytön ja vie hänet", Rasinen tiivistää. Kaikki päättyy kuitenkin onnellisesti pelastusretken ja dramaattisen lopputaistelun jälkeen.

Rasinen on ladannut huumoria päähenkilöiden nimiinkin. Werner Grundig kuulostaa äänentoistolaitteelta, ja Rex Stamburg Regina Linnanheimolta.

Teekkarispeksi ry:n hallituksen tanssiryhmävastaava Anna-Maria Lahesmaa-Korpinen pysähtyy harjoitusten hyörinän keskelle hieman järkyttyneen näköisenä. Hän on juuri syönyt sivupöydän tarjoomuksista vaahtokarkin. Makeinen on vampyyritarinan tyylin mukaisesti maustettu valkosipulilla.

Teekkarispeksi Nosferatun ensi-ilta on torstaina 19. 3. Kulttuuriareena Gloriassa. 20-vuotisjuhlanäytös Linnanmäen Peacock-teatterissa 28. 3. Lisätietoja osoitteesta www.teekkarispeksi.fi.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi