The Wall on häikäisevä spektaakkeli väkevällä sanomalla

Pink Floydin tuplalevy The Wall (1979) oli Roger Watersin konseptilevy itseensä käpertyneestä rocktähdestä, jonka pelot ja epävarmuudet lopulta rakentavat muurin hänen ympärilleen.

1980 ja 1981 Pink Floyd esitti levyn livenä 23 kertaa ja Berliinin muurin murruttua Waters esitti sen Berliinissä 1990.

Viime vuonna, 30 vuotta alkuperäisestä show'sta, hän lähti jälleen The Wallin kanssa kiertueelle, tällä kertaa teknisesti komeammin kuin koskaan.

Kymmeniä miljoonia euroja maksanut produktio on häikäisevän visuaalinen spektaakkeli. Pala palalta lavalle rakentuvalle muurille heijastuu eristäytymisen- ja sodanvastainen kuvakollaasi.

Korkean draaman rockooppera, iskevät sloganit, sotauhrien kuvat ja 1970-luvulla The Wallin graafisen ilmeen luoneen Gerald Scarfen animaatiot yhdessä muodostavat teoksen, joka on samalla uskollinen Watersin alkuperäiselle visiolle että sanomaltaan täysin ajankohtainen.

Another Brick in the Wall (Part2):ssa vierailee jopa helsinkiläisen Elias-koulun lapsikuoro, näyttelemässä luokkahuoneessa kapinoivia koululaisia.

Ilman Pink Floydin kitaristia David Gilmouria show'n ainoa todellinen tähti on Roger Waters. Hän ei ole Gilmourin tasoinen laulaja, mutta hänessä on pidäteltyä karismaa ja hän laulaa hetkittäin jopa komeasti, erityisesti show'n suuressa finaalissa The Trial, jossa hänen teatraalinen puhelaulunsa ja eri äänien omaksumisensa osoittaa kuinka pidättyväisyyskin on lopulta vain pintaa.

Show'n kitaristit Dave Kilminster ja alkuperäisproduktiossakin soittanut Snowy White tekevät parhaansa toistaakseen Gilmourin kitaraosat, mutta eivät tee sitä sen enempää tylsän orjallisesti kuin suurella omintakeisuudella.

Näyttävimmin Kilminster pääsee irrottelemaan Comfortably Numbissa, jossa hän soittaa muurin harjalla kuten Gilmour alun perin, vinguttaen metallisella antaumuksella.

Gilmourin lauluosat laulava Robbie Wyckoff laulaa hyvin, mutta jää etäisen värittömäksi, mikä lienee täysin tarkoituksellista.

Vahvasti Watersin omiin kokemuksiin perustuva The Wall on nimittäin osiansa suurempi teos, jossa etualalle nousee lopulta kaikkien muurien murtumista puolustava sanoma. Toki sen keskiössä on tarinan päähenkilö Pink – toisin sanoen Roger Waters.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi