12.10.2006 20:18
Taiteilija Timo Kelaranta esitteli EMMAssa esillä olevia töitään torstaina.
"Työni ei ole kovin teoreettista. Sen taustalla ovat omaan elämääni liittyvät ajatukset ja päätelmät. Koen iloa, kun keskipiste siirtyy kuvasta katsojaan ja käynnistyy vuoropuhelu", Timo Kelaranta sanoo.
Kelaranta (s. 1951) työskentelee mielellään suurkaupungeissa, joista viime vuosina tuottoisimpia ovat olleet Ateena ja Soul.
Paikan tietäminen ei kuitenkaan ole tarpeen. Kelaranta on valokuvan runoilija, jonka näennäisen joutilas silmä erehtymättä poimii ympäristön detaljit ja tiivistää niistä abstrakteja maalauksia muistuttavia sommitelmia.
Ihmisiä hän ei kuvaa, he ovat läsnä vain jälkien kautta.
Kelaranta tuo mieleen maalarin. Hän liikkuu itsekseen ja kuvaa kohteensa häiritsemättä ja häirityksi tulematta. Hän viettää pitkiä aikoja työhuoneessaan, hakien oikeita mittasuhteita ja sävyjä.
Hitaan ja monivaiheisen työprosessin aikana Kelarannan kuvat etääntyvät niissä näkyvästä todellisuudesta. Ne nousevat puhtaamman kokemisen tasolle, samanaikaisesti sanojen tavoittamattomiin ja aivan uusien lauseiden äärelle. Ne ottavat etäisyyttä myös tekijäänsä ja alkavat seurustella katsojiensa kanssa. Pienestä koostaan huolimatta niillä on paljon kerrottavaa.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi