Troitskin lista Venäjän nykyvaikuttajista

Vallanpitäjät

Tatjana Djatšenko ja Valentin Jumašev Djatšenko on edesmenneen Boris Jeltsinin tytär, Jumašev puolestaan Jeltsinin lähin avustaja ja sihteeri. Venäläinen media vaikenee tästä avioparista, sillä valtiollinen PR-koneisto on tehnyt kaikkensa etäännyttääkseen "hyvän" Putinin "pahasta" Jeltsinistä. On kuitenkin syytä muistaa, että juuri "Jeltsinin perhe" nosti omakätisesti nykyisen presidentin valtaistuimelleen, ja tapahtumasarjaan liittyi melkoinen määrä "salaisia pöytäkirjoja". Vastausta moniin Kremliin arvoituksiin – kuten siihen, että vastenmielinen oligarkki Abramovitš pulpahtaa yhä uudelleen pinnalle ja vielä vastenmielisempi oligarkki Berezovski pääsee kerran toisensa jälkeen pälkähästä – on etsittävä täältä.

Boris Gryzlov Duuman eli Venäjän parlamentin alahuoneen puhemies ja Yhtenäisen Venäjän eli vallanpitäjien puolueen puheenjohtaja. Gryzlov sopii täydellisesti edustamaan molempia, sillä hän on ikävystyttävä, valju ja äärimmäisen epäitsenäinen henkilö, jonka ainoa tavoite on uralla eteneminen.

Sergei Ivanov ja Dmitri Medvedjev

Venäläisen establishmentin Beavis & Butt-head: kaksi varapääministeriä, jotka starttasivat yhtä aikaa Putinin mahdollisina seuraajina ja ovat menettäneet asemiaan tasatahtiin. Molemmat kruununprinssit taitavat olla toivottomia tapauksia, ja heidän näytöksenomainen kilpailunsa jokseenkin naurettavalta.

Aleksei Kudrin

Pitkäaikainen valtionvarainministeri ja kaikesta päätellen hallituksen viimeinen liberaali. Kudrin vaikuttaa aidosti kyvykkäältä hepulta, mutta hänestä ei pidetä kansan keskuudessa, sillä hän on teknokraatti, rillirousku ja yrittää hillitä inflaatiota.

Juri Lužkov Ammoisista ajoista lähtien Moskovan pormestari. Populisti, talousjohtaja, bisnesmies. Periaatteessa hänestä olisi pitänyt tulla presidentti Jeltsinin seuraaja, mutta Perhe esti sen, koska tiesi Lužkovin voiman ja omapäisyyden. Putinin pietarilaistiimin ja Lužkovin välit ovat kireät, mutta Kreml ei voi sivuuttaa pormestarin kansansuosiota. Hän on tehnyt kaupungilleen paljon, sekä hyvässä että pahassa. Viime vuosien aikana kaikki ovat alkaneet saada tarpeekseen Moskovan vallanpitäjien ahneudesta ja omavaltaisuudesta.

Valentina Matvijenko Pietarin pormestari, joka on yrittänyt seurata sekä Lužkovin esimerkkiä muuttaessaan suurkaupungin yhden ihmisen liikeyritykseksi että edeltäjänsä Anatoli Sobtšakin esimerkkiä suosiessaan kulttuuria ja seurapiirielämää. Matvijenko ei ole Pietarissa kovin suosittu, mutta vertailu kannattaa: oma mielipiteeni on se, että Valentina ei ole läheskään huonoin vaihtoehto Pietarin johtoon.

Vladimir Putin Kahdeksanvuotisen valtakautensa aikana presidentti ei lopultakaan antanut vastausta kysymykseen "Who is Mister Putin?" Syy siihen ei ole se, että hän on entisenä vakoilijana taitava naamioitumaan. Hänen ei nimittäin ole tarkoituskaan olla yksilö, vaan vallan säilyttämisen ja kasvattamisen välikappale. Epäilemättä häneen ohjelmoitu suunnitelma ulottuu presidenttikautta pidemmälle.

Sergei Sobjanin Sobjanin on presidentin hallinnon johtaja, joka on aiemmin toiminut erään siperialaisen alueen kuvernöörinä. Nykyisin hän pysyttelee lähes näkymättömissä, mutta hiljaisuus hänen ympärillään on harhaanjohtavaa: presidentin hallinto on vähitellen vallannut Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean entisen rakennuskompleksin kokonaisuudessaan, ja sen rooli on samanlainen kuin keskuskomitealla aikoinaan.

Vladislav Surkov Presidentin hallinnon varajohtaja, jonka vastuulla ovat kulttuuri- ja sivistysasiat. Surkov ohjailee poliittisia puolueita ja nuorisojärjestöjä sekä kontrolloi tiedotusvälineitä, kulttuurielämää ja taiteen kenttää. Se on varsin helppoa, ja tällä saralla hänen saavutuksensa ovat vaikuttavia. Asiat ovat paljon heikommissa kantimissa "putinismin" teoreettisen perustan suhteen. Sen kehittely ei ole edennyt "suvereenin demokratian" kaltaista tökeröä hölynpölyä pidemmälle. Eikä ihme: ideologian luominen nyky-Venäjää hallitsevalle matalaotsaiselle, puolifeodaaliselle kleptokratialle on käytännössä mahdoton tehtävä.

Viktor Zubkov Uusi pääministeri, jonka valtaannousua ei kukaan osannut odottaa. Zubkov on luonnollisesti Putinin vanhoja liittolaisia Pietarista, vaikka hänellä on kokemusta johtotehtävistä myös maataloudessa. Hän aloitti pääministerikautensa populistisilla julistuksilla paistatellen sädekehässä, jonka ovat synnyttäneet huhut siitä, että hän olisi seuraava presidentti. Muutoin hän ei ole toistaiseksi tehnyt minkäänlaista vaikutusta.

Liike-elämä

Roman Abramovitš Abramovitš asuu Lontoossa, shoppailee maailmalta yhtä ja toista omistukseensa, mutta toimii samalla neljäntoista aikavyöhykkeen tuolla puolen, Venäjän koillisnurkassa sijaitsevan harvaan asutun ja ikiroutaisen piirikunnan kuvernöörinä. Hän on vaatimaton kaveri ja luotettava yhtiökumppani, joka hoitaa "Jeltsinin perheen" raha-asioita eikä oletettavasti jätä nykyisiäkään vallanpitäjiä huomiotaan vaille.

Vagit Alekperov Forbes-lehden ja muiden luotettavien lähteiden mukaan yksi Venäjän rikkaimmista ihmisistä. Öljy-yhtiö Lukoilin johtaja.

Pjotr Aven ja Mihail Fridman Aven ja Fridman ovat kaksi keskeistä päättäjää Venäjän suurimmassa yksityisessä yrityksessä, Alfa-yhtymässä, johon kuuluvat samanniminen pankki, investointiyhtiöitä sekä paljon muuta. Avenin ja Fridmanin käytös on hillittyä, ja he jakavat mielellään omastaan nälkäisille virkamiehille, sponsoroivat ahkerasti erilaisia paikallisia ja maanlaajuisia hankkeita, tukevat taiteen huippuja... He ovat todiste siitä, että kapitalismi ja yksityisyritteliäisyys ovat sittenkin vielä elossa Venäjällä.

Oleg Deripaska Alumiinikuningas, joka on naimisissa Valentin Jumaševin (ks. Vallanpitäjät) tyttären Polinan kanssa.

Vladimir Jakunin Jakunin johtaa Venäjän rautateitä, yhtä jättimäisimmistä valtion monopoliyhtiöistä, jonka palveluksessa on noin miljoona työntekijää, mukaan lukien jalkapalloseura Lokomotiv. Jakunin on Venäjän eliitin kristillisen siiven johtohahmo, ja häntä pidetään yhtenä mahdollisista Putinin seuraajista.

Vladimir Jevtušenkov Ulkoisesti hiukan Bill Gatesiä muistuttava holding-yhtiö AFK-Sisteman pääjohtaja. Yhtiöön kuuluvat Venäjän suurin matkapuhelinoperaattori MTS, investointiyhtiöitä sekä rakennus- ja elektroniikka-alojen yrityksiä. Huhutaan, että Jevtušenkov olisi Lužkovin (ks. Vallanpitäjät) sukulainen.

Aleksei Miller Miller on Gazpromin ykkösmies, ja Gazprom on Venäjän ykkösfirma. Pohtiessaan Putinin kohtaloa presidenttikauden jälkeen länsimaiset asiantuntijat veikkasivat, että hänestä tulisi Gazpromin pääjohtaja. He erehtyivät, sillä Venäjä elää oman logiikkansa mukaan, ja Vladimir Putin jos kuka tietää, että täällä talouselämä ei sanele politiikkaa, kuten on asian laita kaikkialla muualla maailmassa, vaan täsmälleen päinvastoin.

Vladimir Potanin Potaninilla ei ole perhesiteitä kehenkään vallanpitäjistä, mutta muuten hän on mitä tyypillisin venäläinen oligarkki. Hän louhii nikkeliä, omistaa pankin ja myi taannoin ison mediakonglomeraatin. Muistaakseni Potanin (tai sitten Deripaska) on lausunut sanat, joita voi pitää jokaisen venäläisen miljardöörin tunnuslauseena: "Jos rakas valtiomme pyytää palauttamaan itselleen koko pääomani, teen sen ilomielin!" Hodorkovskin tapaus on ollut kaikille erittäin merkittävä opetus.

Gennadi Timtšenko Venäjällä vain harva on kuullut suurliikemies Timtšenkosta, vaikka hän on vähintään yhtä rikas kuin pahamaineinen Abramovitš. Timtšenko vie öljyä ja asuu kaukana glamour-elämäntyylin keskuksista – rauhallisessa Suomessa.

Anatoli Tšubais Valtionomaisuuden yksityistämisen pääarkkitehti, Jeltsinin hallinnon johtaja ja ylipäänsä 90-luvun keskeisin kulisseissa juonittelija on Putinin aikana joutunut epäsuosioon (koska lobbasi presidentiksi väärää ehdokasta, Kasjanovia) ja saanut tyytyä "pelkkään" valtion sähkömonopoliyhtiön pääjohtajuuteen. Kyvykäs "kriisijohtaja".

Media

Oleg Dobrodejev Dobrodejev johtaa yleisradioyhtiö VGTRK:ta, joka lähettää ohjelmaa neljällä televisiokanavalla (Rossija, Vesti-24, Kultura ja Sport) ja kahdella radiokanavalla. Pääpaino on tietenkin valtiollisella propagandalla ja kevyellä viihteellä, mutta eräs Dobrodejevin ansio on syytä tunnustaa: Kultura on koko maassa melkeinpä ainoa televisiokanava, jota pystyy katsomaan.

Konstantin Ernst Valtion enemmistöomistuksessa olevan Pervyi kanal ("Ykköskanava") -yhtiön pääjohtaja, joka on yhdistänyt (itsensä kannalta) menestyksellisesti poliittisten suhdannevaihtelujen myötäilyn ja yksityisen liiketoiminnan. Temppu ei ole kummoinen: ensin tuote (oli se sitten Tähtitehdas eli venäläinen vastine Idolsille tai jokin action-elokuva) lanseerataan televisiossa, ja sen jälkeen Ykköskanava järjestää sen tähdille maanlaajuiset kiertueet ja julkaisee vielä oheistuotteiksi DVD:itä ja CD:itä. Valitettavasti tuotteet ovat yleensä luokattoman huonoja.

Mihail Leontjev Leontjev on Ykköskanavan poliittinen kommentaattori, Profil-lehden päätoimittaja, voimakkaan valtiovallan puolestapuhuja ja äärikonservatiivi. Hänen sanomansa vetoaa kaikkiin niihin, jotka ovat kyllästyneet "mädännäiseen demokratiaan" ja "länsimaisiin vaikutteisiin" ja nostalgisoivat koko maailman pelkäämää "Suurta Venäjää". Leontjev kunnioittaa Pinochetiä, ja hän pitää Putiniin niin tiivistä yhteyttä, että hänen katsotaan olevan presidenttiä lähimpänä oleva tiedotusvälineiden edustaja.

Andrei Malahov ja Maksim Galkin Kaksi Ykköskanavan suosittua juontajaa. Malahov on erikoistunut skandaalinkäryisiin keskusteluohjelmiin, Galkin taas on venäläisen Haluatko miljonääriksi -ohjelman juontaja ja Alla Pugatšovan poikaystävä.

Dmitri Muratov Muratov on Novaja gazetan päätoimittaja. Hänen lehtensä on Venäjän ainoa joukkotiedotusväline, joka on säilyttänyt objektiivisen ja kriittisen asenteen nykyisiin vallanpitäjiin. Riittänee kun lisään, että tämä on sama lehti, jossa Anna Politkovskaja työskenteli. "Novajan" sankarillista toimintaa ovat tukemassa lehteä palvovat lukijat (painos on yli 500 000) ja vaikutusvaltaiset osaomistajat Mihail Gorbatšov ja Aleksandr Lebedev (ks. Politiikka)

Aleksandr Rodnjanski Ukrainalainen televisiomagnaatti, jonka Venäjällä perustaman STS-kanavan katsojaluvut ovat kasvaneet niin, että enää Ykköskanava ja VGTRK:n Rossija ovat sen edellä. Rodnjanski on tuottanut lukemattomia draama- ja komediasarjoja, viime aikoina myös näytelmäelokuvia. Kiintoisaa kyllä, kotimaassaan 1+1-kanavansa laadukkaasta uutistoiminnasta tunnettu Rodnjanski tekee Venäjällä silkkaa viihdettä.

Ksenija Sobtšak Täydellinen vastine Paris Hiltonille: nuori blondi, jolla on maineikas sukunimi (hän on Pietarin entisen pormestarin Anatoli Sobtšakin tytär) sekä vastustamaton hinku esitellä seksuaalisia taipumuksiaan ja saada osakseen kohujulkisuutta. Ksenijalla on oma tosi-tv-ohjelma, ja keltainen lehdistö on omistanut hänelle tuhansia sivuja palstatilaa. Toisin kuin amerikkalainen kollegansa, hän ei porskuta suvun rahoilla, vaan suvun suhteilla: jos Ksenija ei ole Putinin kummityttö (kuten monet väittävät), niin ainakin läheinen perhetuttu.

Vladimir Solovjov Solovjov juontaa poliittisia keskusteluohjelmia NTV:llä ja radioasema Serebrjanyi Doždilla, minkä lisäksi hän on kirjoittanut muutaman päivänpolttavan kirjan, joista yksi on nimetty vaatimattomasti "Solovjovin evankeliumiksi" (Jevangelije ot Solovjova). Vladimir on aivan hyvin varma mielipiteistään, ja hänen poliittiset periaatteensa ovat erittäin joustavia.

Aleksei Venediktov Venäjän ainoan puheohjelmiin erikoistuneen riippumattoman radiokanavan Eho Moskvyn päätoimittaja ja juontaja. Koska kanava on osittain Gazpromin omistuksessa, Venediktov on jo vuosia tasapainoillut virtuoosisesti laatujournalismin, objektiivisen tiedonvälityksen ja Kremlin sensuurin ristiaallokossa.

Anastasija Zavorotnjuk Sievä ukrainalainen tummaverikkö, komediasarjojen supertähti sekä juorulehtien ja törkysaittien lemmikki. Voi olla, että kahden vuoden päästä häntä ei muista enää kukaan, mutta nyt hän on kaikkialla. Jopa tällä listalla...

Politiikka

Aleksi II Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkka. Kirkon sisällä Aleksi II on keskitien kulkija maltillisten ollessa tyytyväisiä nykyiseen status quoon ja klerikalismin kannattajien vaatiessa, että ortodoksisuudesta tehtäisiin valtionuskonto ja kirkko toimisi ylimpänä tuomarina koulutukseen, kasvatukseen, kulttuuriin ja ideologiaan liittyvissä kysymyksissä.

Nikita Belyh ja Grigori Javlinski Nämä miehet johtavat 1990-luvulla suosionsa huipulla olleita liberaalipuolueita, Belyh Oikeistovoimien liittoa ja Javlinski Jabloko-puoluetta. Ne ovat perinteisesti ajaneet demokratian pelisääntöjen ja yhteiskunnallisten vapauksien saattamista uudelleen voimaan sekä "puhdasta" markkinataloutta (eli sellaista, jossa valtion rooli ei ole ratkaiseva)... Koska kansalle nämä asiat ovat yhdentekeviä, Oikeistovoimien liiton ja Jablokon mahdollisuudet joulukuun duumanvaaleissa ovat mikroskooppiset.

Boris Berezovski Ex-oligarkki ja Jeltsinin hallinnon harmaa eminenssi. Asuu Lontoossa ja uhkailee tuhoavansa sieltä käsin Putinin, jonka itse aikoinaan loi ja nosti valtaan. Tyypillinen paperitiikeri.

Mihail Hodorkovski Entinen Venäjän suurimman öljy-yhtiön johtaja ja nykyinen vanki Siperiassa sijaitsevassa tutkintavankilassa. Hodorkovskin oikeudenkäynnin avulla Putin ja hänen tiiminsä saavuttivat kerralla neljä tavoitetta: pääsivät eroon Putinin henkilökohtaisesta vihollisesta ja muka-kilpailijasta, säikäyttivät muut oligarkit pahanpäiväisesti, omivat itselleen huipputuottoisan suuryhtiön ja kohensivat kannatustaan köyhän kansan keskuudessa rankaisemalla esimerkinomaisesti yhtä pohatoista. Mutta operaatiolla oli haittavaikutuksensakin: maailmanlaajuisen negatiivisen reaktion lisäksi se tosiasia, että Hodorkovski on elossa ja täysissä hengen voimissa, mistä kertoo se, että hän lähettää vankeudesta viisaita ajatuksia sisältäviä kirjeitä. Ja elleivät vallanpitäjät sorru ilmeiseen rikokseen (tosin tältä porukalta voi odottaa aivan mitä tahansa), hän pääsee vielä jonain päivänä vapauteen. Silloin hän on entinen mielipidevanki, jolla on todellista moraalista auktoriteettia. Ja sitä ei nyky-Venäjällä ole kenelläkään.

Mihail Kasjanov Entinen Putinin pääministeri, joka on nyttemmin julistautunut opposition johtajaksi. Melko kummallinen hahmo, joka ei herätä erityistä luottamusta. Ei tosin erityisempiä antipatioitakaan. Kaikki, mitä Kasjanov puhuu ja tekee, vaikuttaa melko epäuskottavalta ja jotenkin tarkoituksettomalta.

Garri Kasparov ja Eduard Limonov Šakkimestari Kasparov ja kuuluisa kirjailija Limonov eivät tulleet politiikkaan rahan ja maineen takia (toisin kuin melkein kaikki muut venäläiset vaikuttajat), vaan omantuntonsa ääntä seuraten. Tämä itsessään on jo omiaan herättämään vilpitöntä kunnioitusta. Kasparov ja Limonov ovat haastaneet katalan systeemin, ja nyt heidän elämänsä on pelkkää taistelua, jossa heitä saattaa uhata aivan todellinenkin vaara. En voi välttyä miettimästä mikä näitä marttyyreitä motivoi enemmän – elämää suuremman draaman kaipuu ja tarve toteuttaa itseään vai todellinen myötätunto rappiotilaan vajonnutta kansaa kohtaan? Toivon, että ensin mainitut asiat, sillä kansalla ei ole ollut onnea saada Yhdistyneen kansalaisrintaman johtoon ihmisiä, joita se ymmärtäisi ja joista se pitäisi. Tutun ja turvallisen valtion huolenpito (vaikka sana kirjoitettaisiinkin ironisissa lainausmerkeissä) on paljon Kasparovia ja Limonovia enemmän sen mieleen.

Aleksandr Lebedev Lebedevin urakehitys on ollut melko tyypillinen: vakoilu-upseerista liikemieheksi/pankkiiriksi ja sen jälkeen bisneksestä politiikkaan. Vähemmän tyypillistä on se, että hän ei käytä kansanedustajan valtuuksiaan omien liiketaloudellisten etujensa lobbaamiseen, vaan yrittää aidosti muun muassa kitkeä korruptiota ja suitsia laillisuuden rajamailla toimivaa kasinobisnestä.

Sergei Mironov Mironov on parlamentin ylähuoneen puhemies ja Kremliä myötäilevän "vasemmistolaisen" Oikeudenmukainen Venäjä -puolueen johtaja. Hän on loputtoman lojaali Putinia kohtaan, mutta joutuu viran puolesta jatkuvasti esittämään hänen opponenttiaan. Kohteliaasti sanottuna: paradoksaalinen hahmo. Vähemmän kohteliaasti sanottuna: naurettava tyyppi.

Vladimir Žirinovski Aggressiivinen klovni ja suuri kyynikko, joka on muuttanut poliittisen puolueensa, Venäjän liberaalidemokraattisen puolueen, tuottoisaksi liikeyritykseksi. Se myy edustajapaikkoja parlamentissa ja ääniä parlamentin äänestyksissä, tavallisista lobbauspalveluista puhumattakaan. Vallanpitäjät ovat aina salaa tukeneet "Žirikiä" ja käyttäneet häntä milloin ulkomaalaisten pelotteluun, milloin kommunistien kampittamiseen, mutta nyt häntä ei taida enää tarvita kukaan, paitsi hän itse ja pari miljoonaa häntä äänestävää patologista idioottia.

Gennadi Zjuganov Kommunistien johtaja muistuttaa kovasti puoluettaan: hän on yhtä ikävystyttävä, ummehtunut, dogmaattinen ja toivoton. Tämän homeisuuden pieni plussa on se, että kaikki on tuttua ja turvallista, ja mummot ja vaarit äänestävät puoluetta automaattisesti... Vaikka on tietysti sääli, että Venäjällä ei ole vieläkään, kaikkien näiden vuosien jälkeen, syntynyt uutta vahvaa vasemmistopuoluetta.

Kulttuuri ja urheilu

Valeri Gergijev Temperamenttinen kapellimestari, tehokas tuottaja ja organisaattori, menestyvä liikemies. Käsittämätöntä miten yksi ihminen voi tehdä näin paljon ja laadusta tinkimättä. Kenties Mariinski-teatterin ja muutaman maailmankuulun sinfoniaorkesterin johtaja ei tarvitse lainkaan unta.

Jelena Isinbajeva Maailman paras seiväshyppääjä, joka on lisäksi todellinen kaunotar. Nainen minun mieleeni. Myös sen takia, että monista muista maamme karismaattisista urheilutähdistä poiketen hän ei osallistu poliittisiin PR-kampanjoihin, joihin värvätään julkkiksia tukijoiksi selvällä rahalla.

Renata Litvinova Jos hän olisi ainoastaan näyttelijä, häntä varmastikin kutsuttaisiin "Venäjän Garboksi" tai "Venäjän Marlene Dietrichiksi". Mutta Litvinova on myös käsikirjoittaja ja ohjaaja. Uskomaton nainen. Liian hyvä, hienostunut ja viisas Hollywoodille. Olen aivan tosissani.

Nikita Mihalkov Kuulu ohjaaja on jo kauan sitten vakiinnuttanut maineensa vallanhimoisena liehittelijänä, juonittelijana ja kaikin puolin vastenmielisenä tyyppinä, joka on kuitenkin lahjakas elokuvantekijä. En ole elokuva-alan asiantuntija enkä käy kiistelemään aiheesta.

Viktor Pelevin ja Vladimir Sorokin Kaksi loistavaa ja erittäin suosittua – voisi jopa sanoa palvottua – kirjailijaa, joiden proosateokset kertovat jokseenkin kaiken nyky-Venäjästä. Erityisesti suosittelen Sorokinin uusinta pienoisromaania Den opritšnika ("Opritšnikan päivä"). Molemmat ovat puoliksi emigroituneita, ts. viettävät suurimman osan ajastaan ulkomailla.

Marija Šarapova Huippuluokan tennispelaaja ja kaunis nuori nainen. Kansainvälinen seksisymboli. Marijan pelin aikana päästämät kiljaisut, voihkaisut ja vaikerrukset ovat paljon ilmaisuvoimaisempia kuin kaikki se, mitä venäläiset pop-laulajattaret yhteenlaskettuna laulavat.

Kirill Serebrennikov Raivoisa, karvainen, erotiikkaa ja porvarin ärsyttämistä suosiva ohjaaja ja uuden teatterisukupolven tunnetuin edustaja. Serebrennikov ohjasi taannoin ensielokuvansa Izobražaja žertvu ("Uhria esittäen"), joka on ainakin minun makuuni nuoren polven venäläisen elokuvan paras saavutus.

Sergei Šnurov Huippusuositun ska-punkbändi Leningradin johtohahmo. Šnurov on steriilillä uudella vuosituhannella harvinaiseksi käynyttä ihmistyyppiä: aito kauhukakara. Hän on käytännössä laillistanut alatyylisen kielen käytön laulujen sanoituksissa, vaikka se maksoi hänelle useiden vuosien esiintymiskiellon kulttuurikaupunki Moskovassa.

Aleksandr Vinogradov ja Vladimir Dubosarski Kuvataiteilijakaksikko, joiden teokset ovat venäläisen nykytaiteen kentällä sekä kalleimpia että parhaita (mikä on harvinaista). Dubosarski on lisäksi mukana perustamassa upouutta nettitelevisioyhtiö TVClickiä. TVClickin kohderyhmänä ovat kaikki Venäjän täysijärkiset ihmiset, jotka ovat jo vuosia sitten lopettaneet television katselun.

Zemfira Lahjakas runoilija ja poplaulaja, jonka ihailijoihin lukeutuu ällistyttävän erilaisia ihmisiä ongelmanuorista Abramovitšin ja Mamutin kaltaisiin oligarkkeihin. Omapäinen ja itsenäinen nainen. Zemfiran uusin albumi on erinomainen.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi