Tukholmassa leviää Salvador Dalí-huuma

Salvador Dalín surrealistinen hurmio on levinnyt Tukholman Moderna Museetiin. Näyttely on surrealistinen näyttelyarkkitehtuuria myöten, arvioi Timo Valjakka.

Suuren näyttelyhallin seinässä on kolme keskenään samanlaista ovea, joista vain yksi aukeaa. Yksi kerrallaan museovieraat kokeilevat kahvoja, löytävät oikean oven ja astuvat hämärään.

Sitä ennen he ovat nähneet kolmetoista Dalín (1904–1989) maalausta ja kaksi veistosta, kaikki 1930-luvulta, joka oli hänen taiteellisesti parasta aikaansa.

Teosten esillepano on viileän esteettinen ja antaa Dalín yksityiskohtia täynnä olevalle ilmaisulle paljon tilaa.

Muiden surrealistien lailla Dalí tunsi Sigmund Freudin ajatukset, mutta hän sovelsi niitä hyvin omaperäisesti. Hän kutsui työskentelymetodiaan "paranoidis-kriittiseksi", mikä hänelle tarkoitti eräänlaista systemaattista vapaan assosioinnin menetelmää.

Ovien toisella puolella kaikki on toisin. Värikäs näyttelyarkkitehtuuri jäljittelee sirkusta ja esillepano on ylitsepursuava. Näyttely tarkentuu taideteosten asemesta taiteilijan persoonaan ja hänen hengästyttävään haluunsa tai pakkoonsa olla läsnä samaan aikaan kaikkialla.

Valta ja raha vetivät Dalía puoleensa kuin magneetti. Näyttää siltä, että hän haaveili loistavasta tulevaisuudesta Francon diktatorisen hallinnon hovimaalarina.

Kyseessä ei ollut yksi Dalín porvarilliset tabut haastavista tempuista, vaan selvä virhe, jonka seuraukset olivat hänen kannaltaan tuhoisat. Hänestä ei tullut hovimaalaria, vaan hovinarri, vieläpä epäilyttävä sellainen.

Lue arvio Helsingin Sanomien kulttuurisivuilta lauantaina.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi