Tuomiopäivää odotellessa

  Neuvostoliiton sortumista seurannut oikeudenkäynti kommunistista puoluetta vastaan oli fiasko. Omia lakejaan jatkuvasti rikkonut ja sen ansiosta vallassa pysynyt puolue vapautui syytteistä muotoseikkojen perusteella.

Oikeudenkäynnissä todisti muiden muassa Vladimir Bukovski , joka oli 70-luvulla paljastanut psykiatrisen pakkohoidon laajuuden Neuvostoliitossa. Bukovski toteaa nyt, että dissidentit voittivat "moraalisen kamppailun", mutta koska järjestelmän palvelijat ovat yhä vallassa, "poliittinen taistelu" hävittiin.

Bukovskin viimeisin kirja on arkistojen sanomaan perustuva vaatimus "tuomiosta Moskovassa". Kyse on oikeudesta, kuten jo Solženitsyn kirjoitti Vankileirien saaristossa , siitä että pahantekijät edes tunnustaisivat rikoksensa ja katuisivat niitä.

Syytetyt ja syylliset olisivat samasta maasta, toisin kuin Nürnbergin oikeudenkäynnissä, ja siinä on ongelman ydin. "Kuka olisi kelvollinen tuomitsemaan maanmiehiään ja aikalaisiaan", kysyy Larissa Bogoraz .

Yksi ratkaisu olisi kansainvälinen tuomioistuin. Jari Ehrnrooth ehdottaa kirjassa Suomi - maa, kansa, kulttuurit (1999), että Suomi tekisi aloitteen kommunismin rikosten tutkimista ja tuomitsemista varten. "Tämä olisi oikea tapa sovittaa sitä moraalista krapulaa, joka hellästi vaalitusta neuvostosymbioosista suomalaiseen tajuntaan väistämättä jäi."

Mikä taho sitten Suomessa olisi kelvollinen moiseen aloitteeseen? Entä miten KGB-miesten johtama Venäjä voisi vieläkään puhdistautua menneisyydestä? Siihen vaaditaan aivan uuden sukupolven esiintulo. Ei ihme, että monet venäläiset jo vaihtaisivat maanpäällisen oikeuden viimeiseen tuomioon.

Erkki Vettenniemi

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi