U2 luotti hitteihin, imarteluun ja hienovaraiseen julistukseen

U2:n kolmas Suomen keikka pääsi alkamaan hiukan myöhässä, kun sen komean konserttirakenteen keskeinen elementti, korkealla lavan päällä roikkuva kartiomainen skriini kieltäytyi toimimasta. Tai niin kuin lavamanageri ilmoitti: "Meidän tv:mme on rikki!"

Pieni myöhästyminen ei haitannut, vaan oli omiaan nostamaan yleisön innostusta. Katsomoissa ihmiset viihdyttivät itseään tekemällä massiivisia meksikolaisia aaltoja, jotka vyöryivät ympäri Olympiastadionia.

Kun yhtye lopulta asteli lavalle David Bowien Space Oddityn soidessa introna, otti heidät vastaan tuhansien sinisten ja valkoisten liinojen meri: Facebook-kampanja sinivalkoisesta tervetuliaisteemasta oli tavoittanut yleisön hyvin.

Yhtye avasi keikan uudella The Return of the Stingray Guitar -instrumentaalilla, jonka aikana Bono sai lähinnä juosta ympäri lavaa ympäröivää kehää nostamassa tunnelmaa. Heti sen perään bändi aloitti hittiputken, joka päättyi vasta reilut kaksi tuntia myöhemmin.

Uusia kappaleita kuultiin kaksi lisääkin: Lujaa paukkuvalla, teollisella Prodigy-viittauksella lähtevä Glastonbury paljastui melko tyypilliseksi uudeksi U2-biisiksi, jonka koukku rakentui isolle kitarariffille, mutta jonka lauluosat olivat täysin melodisia. Kolmas uusi kappale oli rauhallisen atmosfäärinen North Star.

Konsertin puolivälissä Bono äityi imartelemaan Suomea niin perusteellisesti, että melkein hävetti. Hän muun muassa ilmoitti, että irlantilaiset pitävät suomalaisista, koska toisin kuin muut pohjoismaat viikinkeineen, me suomalaiset emme koskaan purjehtineet ryöstämään ja raiskaamaan Irlantia.

Hän myös kiitti vuolaasti paikalle tullutta pääministeri Mari Kiviniemeä ja suomalaista kiertuehierojaansa Jussi Lomakkaa, joka on hoitanut hänen kremppaavaa selkäänsä.

Komea ele oli omistaa MLK, yhtyeen alkujaan Martin Luther Kingille omistama kappale, Burman oppositiojohtajalle Aung San Suu Kyille. Vielä komeampi ele oli tuoda joukko Amnesty Internationalin vapaaehtoisia lavaa ympäröivälle kehälle Amnestyn piikkilanka-kynttilä-logolla koristeltujen lyhtyjen kanssa.

Illan päätteeksi kuultiin Moments of Surrender, jonka aikana Bono kehotti yleisöä laittamaan puhelimensa näyttöihin valon. Tuloksena oli kymmenien tuhansien pimeydessä tuikkivien puhelinten tähtitaivas.

Keikasta jäi virkistynyt olo: yhtye esiintyi energisesti, Bono oli hyväntuulinen ja alun teknistä ongelmaa lukuun ottamatta kaikki pelasi.

Se kuuluisa intiimi tunnelmakin oli läsnä, kun yhtye juoksenteli vuoroin joka puolella lavaa ja eriväriset valot maalailivat tunnelmia yleisöön.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi