Lapsipornosta tuomittu taiteilija valittaa päätöksestä

Helsingin käräjäoikeus on päättänyt, että taiteilija Ulla Karttunen on syyllistynyt lapsipornon levittämiseen. Hänet jätettiin kuitenkin tuomitsematta rangaistukseen.

Käräjäoikeus teki ratkaisunsa keskiviikkona. Ratkaisu noudattelee toisaalta syyttäjän näkemystä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan, lasta esittävän kuvan hallussapidosta sekä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä.

Karttusta ei tuomittu, koska käräjäoikeuden mukaan "tuntuu lähtökohtaisesti kohtuuttomalta tuomita vastaajalle rangaistus siitä, että hän menettelyllään on pyrkinyt samaan, mihin lainsäätäjäkin on pyrkinyt lapsipornon hallussapidon ja levittämisen rangaistavaksi säätäessään".

Käräjäoikeuden mukaan "rikos on tekoon liittyvistä syistä anteeksiannettavaan tekoon rinnastettava". Rangaistus olisi ollut kohtuuton myös siksi, että "vastaajalle oli jo tosiasiallisena seuraamuksena teosta hänen laatimansa taideteoksen purettavaksi joutuminen, kuvien takavarikoiminen ja näyttelyn keskeyttäminen alkuunsa".

Tuomio tuli Kluuvin galleriassa olleesta Neitsythuorakirkko-teoksesta, jonka aineisto takavarikoitiin Karttusen Ekstaattisia naisia -näyttelystä helmikuussa heti avajaisten jälkeen. Teoksesta takavarikoitiin sen vapaapääsyisten teinipornosivujen lapsipornosisältöjä kriittisesti esittelevä aineisto.

Takavarikko perustui erään avajaisvieraan poliisille tekemään ilmiantoon. Kyseinen katsoja oli ottanut yhteyttä myös Kluuvin galleriaa ylläpitävään Helsingin kaupungin taidemuseoon, jonka johtoryhmä päätti sulkea teoksen jo ennen poliisin tuloa.

Ulla Karttunen on tyytymätön tuomioon. "Tämä tuomio on vaihtoehto, jota pelkäsin eniten. Olisin halunnut selvän ratkaisun", hän sanoo.

"Tämähän aiheuttaa nyt sen, että kansantribuuni tuomitsee minut vielä enemmän syylliseksi. Ihmiseksi, joka on jätetty rankaisematta."

Karttusen mukaan "henkinen puoli on kaikkein rankin, ja se, ettei ilmiantoaan kaikkien katsottavissa olevasta netin raja-alueaineistosta saa julki, kaikesta kohusta huolimatta".

Hän näkee oikeuden päätöksen perusteissa myös hyviä, joskin ristiriitaisia puolia. Käräjäoikeus ilmaisee perusteluissaan toisaalta ymmärtävänsä taiteilijan kriittisen tarkoituksen, mutta perustaa ajatuksensa sananvapaudesta hänen mielestään vanhanaikaiseen taidekäsitykseen.

Käräjäoikeuden mukaan taiteilijalla on erilainen ilmaisuoikeus kuin esimerkiksi toimittajalla tai tiedemiehellä. Se ei näe, että taiteilija voisi, samalla tavalla kuin tilapäisesti toimittaja tai tutkija, esittää "osana taideteostaan laissa kiellettyä kuvamateriaalia yhteiskunnalliseen mielipiteenmuodostukseen vaikuttavasti".

Karttusen mukaan nykytaide lähenee journalismia ja tiedettä. Kyse on kontekstien huomioimisesta.

"Pitäisi selkeästi tajuta kontekstien erilaisuus. Jos kuvia esitetään kriittisessä taideyhteydessä, ne eivät toimi pornon kontekstissa. Normaali porno toimii taas eri yhteydessä kuin taide", hän sanoo.

Oikeus tuomitsi valtiolle menetetyiksi rikoksen kohteina olleet 199 kuvaa ja 12 näyttelyesitettä.

Sen sijaan Karttusen tietokoneen takavarikon oikeus voi määrätä raukeamaan, koska poliisi saattaa poistaa sen kovalevyn muistitiedostojen uumenista jäljet, jotka sinne ovat jääneet galleriassa esitetyistä, mutta jo koneelta poistetuista kuvista.

Ennen oikeuden päätöstä toimittamassaan tiedotteessa Karttunen ihmettelee, miksei vieläkään puhuta itse asiasta.

Ratkaisusta hän aikoo valittaa. Oikeudenkäynti ei hänen mielestään nostanut esille ilmiantoa, johon hänen teoksensa perustuu.

"On kysyttävä: miksi poliisi tai oikeuslaitos, viranomaiset tai päättäjät, eivät edes Neitsythuorakirkon tapaisen ilmiannon kohdalla tartu takana olevaan ilmiöön, jota voi pitää vakavana ihmisoikeusrikoksena", hän kirjoittaa.

"Tämä rikos ei poistu sillä, että taidemaailmaa koskeva oikeudenkäynti on ohi ja ilmiantaja tuomitaan."

Hän kokee, että "Neitsythuorakirkon esiin nostamassa ilmiössä on kyse lapsuuden pornoistamisesta tuloksenteon nimissä".

Kyse ei ole traditionaalisesta, pedofiilien harrastamasta lapsipornosta, vaan hänen ilmiantonsa kohdistuu netin ilmaisiin, "vapaapääsyisiin sivuihin, jotka toimivat mainoksina maksullisille pornosivuille".

Karttunen toteaa, että asia on syyttäjälle ja oikeuden edustajille selvästi tuntematon.

"Oikeuden ratkaisu todisti viime kädessä argumenttini oikeaksi. Väitteeni oli, että vapaapääsyisten sivujen teinipornossa, siis laillisesti katsotun aikuisviihteen seassa on massoittain lapsipornoa", hän tähdentää.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi