Uudessa Dungeons & Dragonsissa on vähemmän roolia, enemmän peliä

Dungeons & Dragons on maailman ensimmäinen ja suosituin roolipeli. Siitä on julkaistu noin kymmenen vuoden välein uusi, ajanmukainen laitos. Edellinen peruskirja myi pelin maahantuojan Fantasiapelien mukaan Suomessa englanninkielisenäkin useita tuhansia kappaleita.

Pelin vaikutusta roolipelikulttuurissa on mahdotonta liioitella. Roolipeleihin liittyvät stereotyypit ovat peräisin juuri Dungeons & Dragonsista. Fantasiaroolipelin hahmot ovat uljaita seikkailijoita, jotka tappavat hirviöitä ja kehittyvät yhä voimallisemmiksi.

Edellisen laitoksen tavoin pelin peruspaketti koostuu kolmesta kirjasta. Player's Handbook sisältää säännöt ja pelaajien tarvitsemat tiedot. Dungeon Master's Guide opastaa pelinjohtajaa vetämään peliä, ja Monster Manual sisältää valikoiman hirviöitä, joita vastaan hahmot voivat taistella.

Tällä kertaa peliä on uusittu enemmän kuin koskaan. Vaikka pintapuolisesti uusi D&D muistuttaa edeltäjäänsä, suuri osa siitä on kopioitu World of Warcraftin kaltaisista videopeleistä, suosituista verkossa pelattavissa roolipeleistä.

World of Warcraft on puolestaan alun perin hakenut ideansa D&D:stä: sen miljoonat pelaajat pelaavat myös sotureita ja velhoja yhteisessä fantasiamaailmassa.

Videopeleistä on kopioitu pelin nopeutettu ja tehostettu taistelusysteemi. Sitä on helpompi oppia ja käyttää kuin edellisiä D&D:n laitoksia.

Aiemmille versioille ominaista rönsyilyä on karsittu. Mittelöitä ei käydä enää mielikuvituksessa vaan pöydällä muoviukkojen ja kartan avulla.

Tavallaan peli siis palaa juurilleen: D&D on strategiapelien lapsi. Nyt roolipelielementtejä on entistä vähemmän, ja pelin keskiössä on lautapelimäinen taistelu.

Perinteinen asetelma, jossa seikkailijaryhmä käy läpi luolaholvia, on pelkistetty äärimmilleen. Jokainen kohtaaminen on rajattu erilliseksi taktiseksi pelitilanteeksi, jonka loputtua haavoittuneet hahmot palaavat jälleen täysiin voimiin ja erikoisvoimat latautuvat.

Videopeleihin verrattuna puuttuu vain mahdollisuus tallentaa peli ennen vaikeaa taistelua.

Videopeleihin nähden edut ovat vähäisiä ja ongelmat suuria. Uusi D&D tuntuu rajoittuneelta ja visuaalisesti köyhältä verkossa pelattaviin sisaruksiinsa nähden. Nyt kun roolipelien perinteisistä vahvuuksista on luovuttu, eduksi jää vain se, että voi olla kavereiden kanssa samassa huoneessa.

Meiningin puute näkyy kirjoissakin.

Roolipelikirjat ovat perinteisesti kauniita ja kalliita, koska pelissä tunnelma on kaikki kaikessa, mutta D&D 4 tuo mieleen tavallista värikkäämmän fysiikan oppikirjan.

Esimerkit ja tunnelmateksti ovat latteita, ja mielikuvitusta kutkuttavia yksityiskohtia alkaa esiintyä vasta Monster Manualin hämäriksi jäävissä hirviökuvauksissa.

Pelin jakaminen siististi rajattuihin taistelukohtauksiin yhdessä muoviukkojen ja karttojen kanssa onkin uuden laitoksen suurin latistava tekijä. Roolipelitunnelma kärsii, eikä taistelu ja taktinen pelaaminen ole niin kiinnostavaa, että se korvaisi menetyksen.

Ennen mielikuvituksessa pysynyt lohikäärme oli kammottava, jättimäinen hirviö, jonka ilmestyminen aiheutti kauhua ja paniikkia. Nyt se on pöydällä nököttävä muovinkappale.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi