Värivyöry on enemmän kuin osiensa summa

kuvat. Katja Tukiaisen uutta näyttelyä hallitsevat aiemmista maalauksista tutut punaiset värit ja niissä esiintyvät tutut tytöt ja bambit. Mutta Playground vie uusiin ja yllättäviinkin maisemiin.

Näyttelyn nimi tarkoittaa leikkikenttää ja alaotsikko julistaa, että työ on nautinto. Mutta ei maalauksissa työtä tehdä. Tukiainen leikkii työn käsitteellä sosialismin - Neuvostoliiton ja Itä-Saksan - hengessä. Karl Marx vilahtelee mukana, ja Tukiaisen hämmentävän aistillisilla tyttösillä on usein päässään sotilaalliset suikat.

Suoranaista poliittista sanomaa ei löydy. Pikemminkin Tukiainen on viehättynyt sosialismin estetiikasta samaan tapaan kuin aiemmin Intiasta tai villistä lännestä. Sosialismin suosima punainen onkin lähellä Tukiaisen pinkkiä ja tummanpunaista värimaailmaa. Playgroundin runsaat työt hyökyvät seiniltä silmiin ylettömänä värivyörynä. Tukiainen osaa käyttää tilaa. Sisään johdattaa suoraan seinään maalattu iso tyttö - tietysti marssien.

Varsinainen näyttely tulee esiin vasta, kun kiertää sermin. Ensivaikutelma on huima. Maalauksia on kerroksissa, ja seiniin on maalattu lisää.

Kuvista muodostuu pareja. Playground-näyttely onkin kokonaisuus, huomattavasti isompi kuin osiensa summa.

Maalauksista ei synny varsinaista tarinaa, mutta kuvien keskinäiset yhteydet muistuttavat, että Tukiainen on myös ansioitunut sarjakuvataiteilija.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi