3.3.2009 22:00 | Kommentit
Oksana Pavlova tuli maanantaina poikansa Kostaj Pavlovin kanssa junalla Suomeen kolmeksi päiväksi. Äiti kertoi arvostavansa suomalaista järjestystä ja poika täkäläistä rap-musiikkia.
Ahkera, hiljainen ja hidas. Rehellinen, luotettava ja vaaraton. Siistiä, mutta pahimmillaan hölmöä kansaa. Suomalaisen kirves heiluu tarmokkaasti ankaran harmailla kalliolla, joita jäinen Suomenlahti nuolee.
Venäläisten Suomi-kuva on kummallisen samanlainen, kysyttiinpä sitä junasta laskeutuvalta turistilta, Suomessa asuvilta maahanmuuttajilta, suomi.ru-palstan keskustelijoilta tai 1800-luvun lopun venäläisiltä runoilijoilta.
"Pitkävihaisuus on yksi harvoista kielteisistä asioista, joita Suomeen on Venäjällä liitetty", sanoo Venäjä-tutkimuksen professori Timo Vihavainen Helsingin yliopistosta.
Hän on toimittanut suomeksi venäläisten tutkijoiden artikkelikokoelman Monikasvoinen Suomi. Venäläisten mielikuvia Suomesta ja suomalaisista.
"Näöltään hyväntahtoinen mutta juro suomalainen voi muuttua hirmuiseksi ilkiöksi", muistuttaa matkakuvaus Suomesta 1800-luvulta.
Sotavuodetkaan eivät ole pilanneet venäläisten Suomi-kuvaa. Vihavaisen mielestä venäläiset näkevät suomalaiset mutkattomina kansanihmisinä. Pohjoinen luonto yhdistää, ja se, ettei maalaistausta ole kummallakaan kaukana.
1800-luvulla etnografiset tutkijat loivat ajanmukaista Suomi-kuvaa. "Suomi oli koskematon ja jännittävä paikka, jonne mentiin katselemaan luonnon ihmeitä."
Venäjälle Suomi on kuitenkin aina ollut pieni. "Se on ollut isompien renkinä. Olisi noloakin sanoa, että Suomi olisi uhka", Vihavainen sanoo.
Neuvostoaikana suhteissa oli Vihavaisen mukaan "käsittämätön katkos".
"Nyt ollaan taas lähellä normaalia, mutta purkautuminen on käynyt niin nopeasti, että se on aiheuttanut kitkaa."
Nyt Vihavaista alkaa hävettää. "Suomalaisten Venäjä-kuva on jostain syystä aina vain kovin lohduton."
"Suomelle Venäjä on aina ollut kansojen meri, joka on vihonviimeinen uhka ja maanpäällinen helvetti: jos kaikki menee pieleen, niin me venäläistytään."
Tällä kohtaa on myös kulkenut maailmanlaajuinen kulttuuriraja, Vihavainen sanoo. "Siinä oli uskontojen raja, joka määritteli ketkä menee taivaaseen ja ketkä helvettiin. Helvettiin menijöiden puolellahan ei ole koskaan kivaa porukkaa. Siinä oli myös kommunismin ja kapitalismin välinen raja."
Kieliraja Suomen ja Venäjän välillä on yhä.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi