Vihannestorilla vilkahtavat maalliset ilot ja nautinnot

Hallwylin ja Sinebrychoffin museot kilpailivat samoista tauluista

 Tukholmalaisen Hallwylin museon vanhan hollantilaisen taiteen teokset ovat Sinebrychoffin taidemuseon tiloissa kuin kotonaan, eikä ihme.

Kreivitär Wilhelmina von Hallwyl sekä panimotehtailija Paul Sinebrychoff ja hänen vaimonsa Fanny olivat intohimoisia taiteen keräilijöitä. He tunsivat hyvin toisensa ja kilpailivat samoista teoksista Tukholman taidehuutokaupoissa.

Heitä yhdisti kiinnostus 1600-luvun hollantilaiseen taiteeseen, jonka keräily 1800-luvun lopun porvarispiireissä oli yhtä muodikasta kuin kultakauden keräily Suomessa sata vuotta myöhemmin. Suurin osa aikalaistaiteesta oli heille liian radikaalia. Altistu taiteelle! on suhteellisen pieni, mutta kiinnostava kattaus Hallwylin kokoelman parhaita teoksia. Näyttelyä katsoessani en voi olla ajattelematta, että nyt vanhaksi kutsumamme taide on kerran ollut nykytaidetta ja ravistellut oman aikansa käsityksiä.

Hollannin taidetta muovasivat 1600-luvulla yhtäältä edellisen vuosisadan uskonpuhdistus ja toisaalta maan vauraat kauppiaat. Kun uskonnollisesti ankara kalvinismi tyhjensi kirkot kuvista, taiteilijat etsiytyivät porvariston palvelukseen.

Samalla muuttui myös taide. Raamatulliset kertomukset vaihtuivat maallisiin ja mytologiset sankarit eläviin ihmisiin. Asetelmamaalaus kukoisti ja käsityötaito oli arvossaan, kuten Willem Claesz Hedan ja Rachel Ruyschin hienoista teoksista voi päätellä.

Hollantilainen taide kertoo paljon aikansa yhteiskunnasta, sen arvoista ja arjesta, mutta usein epäsuorasti, kuin salakielellä. Maata hallinneet kalvinistit pitivät silmällä myös taiteen siveyttä. Taiteilijat kiersivät uskonnollista sensuuria käyttämällä monitulkintaisia merkkejä ja vertauskuvia.

Ensi silmäyksellä ei tule mieleen, että Adrian Bloemin maalaus Kangaskaupassa on itse asiassa aika tyly prostituution kuvaus tai että Maerten Boeleman on tehnyt Nautiluspokaaliasetelmansa viestimään ennen kaikkea omistajansa vauraudesta.

Luultavasti 1600-luvun Hollannin porvaristo luki näitä maalauksia kuin avoimia kirjoja, ehkä myös niihin lumoutuneet keräilijät Suomessa ja Ruotsissa. Meille ne jäisivät etäisiksi ilman taustatietoa, jota löytyy sekä näyttelystä että Hallwylin museon julkaisemasta kirjasta Konst att se.

Hyvä esimerkki maalausten monimielisyydestä on Pieter Aertsenin maalaus Hedelmä- ja vihannesmyynti. Päältä katsottuna yksityiskohdista runsas vihannestorikohtaus on museon esittämän tulkinnan mukaan täynnä kätkettyjä viittauksia maallisiin iloihin ja nautintoihin.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi