31.10.2008 19:49
Muutama vuosi sitten taistolaisuus oli kiivaan keskustelun kohde. Virpi Hämeen-Anttilan uudessa romaanissa Muistan sinut Amanda ei kuitenkaan ole kyse uudesta tiedosta vaan uudesta näkökulmasta.
Ja siinä on Hämeen-Anttilan romaanin vahvuus. 1970-luvun kiihkomieli käy vähä vähältä väkevästi esiin. Romaani ymmärtää, ei tuomitse, mutta tuo esiin valtapelien julmuudet.
Ja Hämeen-Anttila osaa kertoa vetävästi. Hän osaa myös laverrella, mikä paisuttaa sivumäärän tälläkin kerralla melko muhkeaksi. Ja ihmissuhdedraamaa on mukana nytkin kyllin.
Taistolaisuutta lähestytään nykyajasta käsin. Opettajan pätkätöitä tekevän Markuksen isä Julius oli aikoinaan taistolaisliikkeen karismaattinen johtaja, taitava puhuja, joka veti naisia puoleensa. Mutta 1970-luvun lopussa hänen kerrottiin kuolleen Afrikassa.
Markuksen äiti on kanavoinut vanhat ihanteensa sosiaalityöhön. Hän joutuu onnettomuuteen ja saa juuri ennen kuolemaansa kerrotuksi Markukselle, että isä onkin elossa ja kiertää Euroopassa paikasta toiseen. Äidin toive on, että Markus löytäisi isän ja kertoisi, että äiti on antanut anteeksi.
Markukselle on jäänyt isästä sankarillinen kuva. Nyt kaikki menee uusiksi.
Markuksen tarina on hyvin punottu ja etenee joutuisasti. Draamallinen kaari kestää loppuun asti. Markus kerää vähä vähältä tietoja isästään, tapaa äitinsä ystävän, joka oli hetken isän rakastajatarkin, kuten myös tämän veljen ja vielä Italiassa asuvan siskonkin.
Kaikki he olivat aikoinaan Juliuksen lumoissa, ja taitavat olla yhäkin. Ja keskeisiin kysymyksiin kuuluu, onko äidin ystävän tytär Noora myös Juliuksen lapsi. Markus saa kuulla erilaisia versioita isästään. Äidin ystävättärelle hän on edelleen sankari, tämän veljelle taas petturi.
Kerronnan tyyli muuttuu, kun asioita katsotaan Nooran kannalta. useammankin miehen haaveiden kohde ja samalla älykäs nuori nainen.
Sivujuoni meinaa pursuta yli äyräiden ja pääasia unohtua.
Sekä Markus että Noora saavat peilata elämänvalintojaan entistä ehdottomuutta vasten. Noora saa toimia muiden ansioidensa lisäksi vielä uuden, tiedostavan nuorison tuntojen heijastajana.
Muistan sinut Amanda tuo mieleen englantilainen Iris Murdochin, joka yhdistää samaan tapaan polveilevia juonenkäänteitä, melodramaattisia ihmissuhteita ja moraalisia kysymyksiä.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi