Vyöhyke heijastaa etsijän sisintä

"Mitä materiaalista hyötyä ihmisille on vuorikiipeilystä?" Nörttihän se on, joka sellaista kysyy. Mutta leima ei kai haittaa Ville Vuorelaa, joka suunnittelee pelejä sekä ammatikseen että harrastukseksi.

Kiipeilyvertaus kirpoaa, kun utelen, miksi hän on viisi vuotta vapaa-aikanaan valmistellut Stalker-roolipeliä tietäen, ettei koskaan saa työtuntejaan vastaavaa korvausta.

Stalkkeri ei tarkoita nyt sadetakkisetää. Nimi tulee Arkadi ja Boris Strugatskin 1972 ilmestyneestä romaanista Huviretki tienpientareelle, josta Andrei Tarkovski teki Stalker-elokuvaversion 1979.

Tarina kertoo Vyöhykkeestä, vaarallisesta alueesta, jossa luonnonlait eivät päde. Sieltä löytyy outoja, ilmeisesti avaruudesta peräisin olevia esineitä. Vartijoiden ohi niitä etsimään livahtaa stalkereita, lainsuojattomia aarteenryöstäjiä. He kauppaavat muukalaisesineitä uteliaalle maailmalle.

Ja nyt Vuorela on tehnyt siitä pelin, suomeksi.

Vuorela on tunnettu nimi Suomen roolipelipiireissä. Pitkän linjan pelintekijä palkittiin ansioistaan alan suomalaisella Kultainen lohikäärme -elämäntyöpalkinnolla 2005.

Stalker on jo viides Vuorelan julkaistu roolipeli. Hän kustantaa ne oman Burger Games -yrityksensä kautta. Peleistä Praedor on tähän asti menestynein suomalainen roolipeli.

Stalkerin tekeminen oli pitkä ja vaikea prosessi.

"Tuskin se olisi edennyt mihinkään ilman Boris Strugatskin lupaa. Sen jälkeen en kehdannut lopettaa kesken, vaikka kuinka otti päähän."

Kyllä kuulemma ottikin. Ja viisi vuotta meni.

"Sen maailman muuttaminen pelattavaksi niin, että se aukeaa monille lukijoille, oli mieletön haaste."

Strugatskin veljesten romaani syntyi kylmän sodan Neuvostoliitossa. Se kuvasi ironisesti Vyöhykkeen vaikutusta ympäröivään yhteiskuntaan sekä ihmisiin, jotka yrittävät elää sen vaikutuksessa.

Vuorela jätti ajatuksen globaalista neuvostomaailmasta ja kokeili miten meidän yhteiskuntamme reagoisi Vyöhykkeeseen. Maailman taloudelliset ja poliittiset instituutiot joutuvat venymään.

"Minua kiinnostaa epäonnistuneen valtion käsite, Somalian ja Kongon tapaiset valtiot, jotka ovat hajonneet osiin. Vyöhykkeitä ympäröivillä raja-alueilla olen tutkinut tätä ilmiötä."

Stalker-peli ei siis kerro vain retkistä oudolle Vyöhykkeelle.

"Suurin osa romaanin jännitteistä ja dramatiikasta tapahtuu sen ulkopuolella. Vyöhyke on katalyytti, joka saa asioita tapahtumaan – ihmiset ovat kiinnostuneita ihmisistä."

Tarkovskin elokuvassa stalkerin vaellus oli kuva matkasta sielun syvyyksiin. Paikassa, jossa luonnonlait eivät toteudu ja joka heijastaa meitä, on jotain perustavan myyttistä.

"Ei se ollut uusi idea Strugatskeillakaan. Herkuleskin menee manalaan, jossa kuolevaisten lait eivät toimi. Mutta Strugatskit tekivät siitä tinkimättömästi tieteiskirjallisuutta."

Vuorela jakaa mielellään kokemustaan ja ammattitaitoaan pelien tekemisestä ja vetämisestä. Niin Stalkerissakin.

"Stalkerissa minä olen kirjoittanut auki kaiken, mitä pelinjohtamisesta tiedän."

Vuorela suunnittelee päivätyökseen Recoil Games -yhtiössä ison budjetin videopelejä. BTJ Kustannus julkaisi viime vuonna Vuorelan kirjoittaman Pelintekijän käsikirjan.

BTJ:llä innostuttiin Vuorelan peliaiheisesta blogista ja tilattiin häneltä uusi teos. Elämäpelin on tarkoitus ilmestyä syksyllä.

"Siinä on sekä elämäkertaromaanin että tietokirjan piirteitä."

Uutta peliä Vuorela ei lähde ainakaan ihan heti suunnittelemaan. Vuorenrinne saa siis odottaa.

"Alan olla aika tavalla vanha", 1973 syntynyt Vuorela huokaa. "Voihan olla, että minä vielä jotain julkaisen."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi