Yhden kirjan omistajat

"Varo ihmistä, jolla on vain yksi kirja", sanoi ystäväni Juha, kun viime sunnuntaina olimme paluumatkalla Turun kulttuurifoorumista ja kirjamessuilta. Hän muisteli lukeneensa ajatuksen vuosia sitten Bibliofiilien Seuran jäsenlehdestä.

Varo ihmistä, jolla on vain yksi kirja. Se kirja voi olla Raamattu, Koraani, Bhagavad-gita, gurun kirjoittama elämänohjekokoelma, Mein Kampf, ruokavalio-opas, Liikunnalla superkuntoon, Kasvata yrttejä parvekkeella, Volkswagenin huoltokirja tai mikä muu hyvänsä.

Yhden kirjan omistajalle ei muita kirjoja varsinaisesti ole olemassa. Juuri tästä syystä hän ei pysty syvästi ymmärtämään sitä yhtäkään.

Rajalinja yhden ja monen kirjan lukijoiden välillä näkyy tätä nykyä puolueissa – sekä puolueiden sisällä että niiden välillä. Sama rajalinja näkyy kirkossa, taloyhtiöiden hallituksissa, vanhempainilloissa ja kioskijonoissa. Vihaa tihkuvissa nettikeskusteluissa yhden kirjan omistajat ovat tukevasti niskan päällä. Tyyliin kuuluu roisi kieli niin netissä kuin saarnastuolissakin.

Professori, taannoinen arkkipiispaehdokas Miikka Ruokanen järkytti joitakin kuulijoitaan viime viikolla synodaalikokouksessa Lapualla. Ruokasen mielestä kirkko on vaarassa, koska länsimaiden valtakulttuurien vaikutus "mädättää kirkkoa sisältäpäin". Puhe "mädättäjistä" loukkasi osaa pappisyleisöstä. Osa antoi sille poikkeuksellisen pitkät aplodit.

Vähältä-piti-arkkipiispa oli muun muassa sitä mieltä, että "ajanoloon ne, jotka vielä opettavat perinteistä kristillistä avioliittoa, tullaan kriminalisoimaan". Kun Miikka Ruokanen kuuntelee kirkon johtajia, hänestä "tuntuu, että yhä useammat ovat vieraantuneet aidosta hengellisestä elämästä". Lopuksi hän vetosi: "Älkäämme luovuttako isiemme ja äitiemme kirkkoa huijareille!"

Muutama päivä myöhemmin Turun kulttuurifoorumissa Helsingin piispa Irja Askola puhui "erimielisyyden etiikasta", jota tarvitaan, jotta ihmiset voivat olla eri mieltä mutta silti kunnioittaa toisiaan ja käyttäytyä asiallisesti. Jotain tässä kieltämättä tarvittaisiin, koska muuten yhden kirjan omistajat saavat aikaan lukuisia epämääräisiä sotatiloja milloin ketäkin vastaan.

Huumorintaju on yhtä kuin suhteellisuudentaju, Juha sanoi samaisella Turun-reissulla. Huumori on asioiden suhteellistamista. Suhteellisuudentaju on hyvin lähellä sivistyksen käsitettä. Siksi myös huumori ja sivistys ovat läheistä sukua. Kumpaankin tarvitaan monta kirjaa.

Kirjoittaja on toimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi