Yle veti hätäjarrua

Mitä ajattelee yhtiö, joka leikkaa tulevaisuuttaan, keskenkasvuisia yksiköitään sen sijaan, että kehittäisi niistä entistä kiinnostavampia ja halutumpia? Ja nimittää sitä kaiken lisäksi poliitikkojen suulla parannukseksi.

En usko, että Yleisradion "julkisen palvelun" kauniilla ajatuksella yleensäkään on tulevaisuutta, jos säästöleikkauksilla ei ole suuntaa, ja kirves kilahtaa lähimpään kohteeseen.

Jos 50000 katsojaa jättää lupamaksun väliin, pitäisi sen kaiketi olla isomman pohdinnan aihe. Ehkä se onkin vain väliaikainen ja ohimenevä ilmiö. Tai pahimmassa tapauksessa yhä syvenevä kriisi.

Silloin ei pintaremontti enää auta. "Nuorisokanava" Extran lakkauttaminen tuskin valaa hyvää tahtoa nuorisoon, joka muutenkin on siirtynyt yhä enemmän nettikatseluun.

Tällä kertaa ruotsinkieliselle nuorisolle elintärkeä Extrem sai jäädä. Tällä kertaa. Sen kymmenvuotinen menestystarina onkin ihme.

Kanavan puolustajat tietävät, ettei Euroopassa ole toista tapausta, jossa jo menetetty kulttuuriryhmä (tässä tapauksessa ruotsinkieliset nuoret) saadaan takaisin. Lähimmät esimerkit löytyvät Irlannista ja Walesista, muttei todella extremiä on, että 97 prosenttia kielivähemmistön tietystä ikäluokasta on samalla taajuudella.

Mihin kirves seuraavaksi heilahtaa? Ruotsin- ja suomenkielisen uutistoiminnan yhdistämisestä syntyvät säästöt tuskin pitkälle riittävät.

Outoa on, että Yle käy omien toimintojensa kimppuun ja vieläpä ilman julkista arvokeskustelua. Mitkä kokonaisuudet säästetään, mitkä saavat mennä? Ja miksi?

On yhdestoista hetki käydä eduskunnassa perusteellinen keskustelu Ylen tulevasta roolista. Loogista olisi, että vasta sen jälkeen seuraisi keskustelu resurssien leikkaamisesta. Tai lisäämisestä, jos niin halutaan. kanavalla

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi