Yliluonnollinen maailma kasvaa jalanjäljistä

Julkaistu: 20.7.2012 lehdessä osastolla Kulttuuri

Juhani Karila HS

EVELIN KASK HS

Liz Williams kirjoittaa joka päivä noitavälineitä myyvässä kaupassaan Glastonburyssa. Sillä vauhdilla syntyy kaksikin kirjaa vuodessa.

Tähän ei olisi Kalle Päätalo pystynyt.

Hän osasi kertoa, miten rakennetaan omakotitalo. Hän tuskin osasi latoa kirjallisuuden lajityyppejä päällekkäin kuin tomaattiviipaleita leivälle ja nitoa läjää yhteen niin, että se menee kurkusta alas. Liz Williams osaa.

Tamperelaisen rakennusmestarin vertaaminen brittiläiseen druidiin voi näyttää epäreilulta, mutta yhden seikan se osoittaa: hyvää kirjallisuutta ei synny vain tämän maailman rajoissa. Marianna Leikomaa on suomentanut Williamsin 2005 ilmestyneen romaanin Snake Agent nimellä Aavekauppiaan tytär. Siinä kuvitteellisen Singapore 3:n rikoskomisario Chen Wei tutkii, miksi kuolleen naisen sielu päätyy taivaan sijasta helvettiin prostituoiduksi.

Romaani teippaa yhteen dekkaria, kauhua, scifiä ja fantasiaa, eikä saumoja huomaa.

"Minulla on tehokas mielikuvitus", Williams sanoo ja hymyilee herttaisesti kahvilan nurkkauksessa Helsingissä.

Williamsia on suomennettu aiemmin 2006 yhden novellin verran Jukka Halmeen toimittamaan Uuskummaa? Modernin fantasian antologia -kirjaan. Aavekauppiaan tytär värähtelee ehdottoman uuskummallisesti ( new weird), mutta Williams lukee itsensä ennemmin scifi-fantasiaan.

"Kirjalliset juureni ovat 1970-luvulla, jolloin äiti kantoi kotiin Jack Vancen fantasiarikosromaaneja."

Genrellä ei ole väliä, kun aletaan kuvitella. Monien mielestä todellisuus lakkaa, kun se törmää sanojen seinään, mutta yllättäen tämä kysymys ei ole Williamsille tärkeä.

Hän suhtautuu luomiseen käytännöllisesti.

"Rakennan henkilöitä. Ne alkavat juosta kukin suuntaansa. Minä seuraan niitä loppuun asti."

Demonit ja yliluonnollisiin rikoksiin erikoistuneet etsivät eivät kysy lupia mahdollisen rajalla. He painuvat reunaehdoista läpi ja luovat joka askeleella uusia olioita ja olemassaolon tapoja. Kuten vaikkapa helvetin alemman tason rapudemonin, joka naamioituu ihmislihaan ja on erikoistunut salamurhiin.

Tarina kertoo Williamsille, mitä seuraavaksi pitää keksiä. Ja se kuulostaa häkellyttävän helpolta. Williams naputtaa joka arkipäivä 2000 sanaa samalla, kun pyörittää noitavälineisiin erikoistunutta kauppaansa Glastonburyssa.

Sormet herpaantuvat kannettavan näppäimistöltä vain, kun asiakas kysyy jotain.

Lähes kahden kirjan vuosivauhtia paahtava Williams on saanut kotimaassaan hyviä arvioita, mutta kirjoittaminen ei elätä. Markkinoijilta lähtee tukka päästä heidän yrittäessään keksiä, mihin hyllyyn hänen teoksensa kuuluvat.

Kirjoittamisen nopeus näkyy Aavekauppiaan tyttäressä lähes videopelimäisenä toimintana. Vauhdikkaan pintarakenteen alla sykkii tolkienmaisen läpiajateltu maailma, joka levittäytyy sivujaan laajemmalle.

Kun kerron, että komisario Chenin seikkailut tuntuvat alkavan keskeltä, Williams nyökkäilee tyytyväisenä.

"Juuri kuten halusin."

Lukijan pään saa pistää sekaisin, kunhan hänestä pitää huolta.

"Ensin tarjoan jotain tuttua. Sitten lisään outoa, ja tarinan edetessä heittelen uusia juttuja koko ajan enemmän."

Fantastisissa genreissä toistuu orgaaninen kaupunki tai muu paikka, joka osallistuu tapahtumien kulkuun. Tällainen on myös Williamsin helvetti, jonka värit ja hajut lyövät kasvoille.

Taivaasta ei paljon puhuta, sillä kuten muuan demoni toteaa, "Se on aika tylsä."

Williams on itse druidi, joten hänen on luontevaa suhtautua valtauskontoihin kuin legopalikoihin, joista voi pystytellä omia mytologioita.

Ihmisen luontosuhdetta korostava druidius on Williamsille "ankkuri, joka pitää hänet maan pinnalla."

Mutta minkä maan, sitä ei tiedä kukaan muu kuin Williams itse.

Liz Williams esiintyy viikonloppuna tieteis- ja fantasiakirjallisuuden Finncon-tapahtumassa Tampereen yliopistolla. Tapahtuman ohjelma: 2012.finncon.org