Barbaarit uhkaavat humanistien vapautta

Kristian Donnerin mielestä tutkijat on ajettu yliopistoissa ahtaalle.

Kun Neuvostoliitto hajosi, Venäjällä keskusteltiin siitä, onko maalla varaa ylläpitää muuta kuin soveltavaa tutkimusta. Suomessa ajatusta kauhisteltiin: kuinka maa voisi hylätä yliopistollisen perustutkimuksen, sivistyksen perustan.

Professori Kristian Donnerin mielestä ajatus ei tunnu enää kaukaiselta. Hän pelkää suomalaisen perustutkimuksen näivettyvän.

"Kerran eräs valtiovarainministeriön virkamies kummasteli, että mihin perustutkimusta oikein tarvitaan, sehän on vain sellaista linnunlaulua. Samaa pohditaan nyt kaikissa rajallisten resurssien maissa."

Uhkakuvia on viime aikoina maalailtu tiedepolitiikan taivaanrantaan. Humanististen tieteiden on sanottu kärsivän, kun yliopistot haalivat pääomaa elinkeinoelämältä. On epäilty valtion ajavan humanistisia tieteitä alas ja uutisoitu yritysmaailman lahjoittajien vaatineen rahojensa päätymistä kovemmille aloille.

Jo nyt on selvää, että Helsingin yliopisto jää kauas Aalto-yliopiston haalimasta summasta. Helsingin yliopistolla on koossa 9,4 miljoonaa euroa, kun taas Aalto-yliopisto on onnistunut saamaan kasaan 170 miljoonaa euroa.

"Tämä on varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos valtio pakenee vastuutaan yliopistojen rahoituksessa. Eivät yritykset ole kiinnostuneita rahoittamaan kuin tiettyjä aloja", Donner sanoo.

Donner on hallituksen puheenjohtaja Ella ja Georg Ehrnroothin säätiössä, joka yhdessä muiden Ehrnroothin säätiöiden kanssa lahjoitti keskiviikkona Helsingin yliopistolle miljoona euroa. Summa on tarkoitettu yliopiston peruspääoman kartuttamiseen.

Donner on myös Helsingin yliopiston eläinfysiologian professori. Mutta miksi luonnontieteilijä puolustaa humanisteja?

"Samaan problematiikkaan törmää myös biotieteissä. Sielläkin haetaan heti sovelluksia ja start up -yrityksiä sen sijaan, että tajuttaisiin korkean tieteellisen tutkimuksen arvo. Joudun puolustamaan sitä, että tutkin asioita, jotka eivät suoraan johda uusiin hoitomuotoihin."

Humanismi kulkee myös Donnerin suvussa.

"Setäni Jörn Donner siteeraa usein Isaiah Berliniä, joka kirjoittaa, että on kahdenlaisia ihmisiä: siilejä ja kettuja. Siili tietää vain yhden asian, kun taas kettu tietää monia asioita. On hauskempaa ylläpitää laajaa kiinnostusta asioihin."

Yliopistomaailmaa on viime vuosina myllerretty. Donnerin mielestä yliopistopolitiikan megatrendi on ollut saada asiat näyttämään ei-ideologisilta ja objektiivisilta.

"Siihen tähdätään turhaa työtä teettävillä byrokraattisilla järjestelmillä. Erilaisilla laskennallisilla malleilla yritetään piilottaa puhtaasti poliittiset päätökset näennäisen objektiivisuuden alle. Tulosjohtaminen, työajan seuranta ja kokonaiskustannusmalli ovat kaikki vallankäytön välineitä, joilla mahdollistetaan se, että organisaatio pääsee vaikuttamaan siihen, mitä saa ja voi tehdä", Donner sanoo.

Enää ei Donnerin mielestä riitä, että on hyvä tutkija, vaan toiminnan pitää olla linjassa strategian kanssa. Kaikkea mitataan määrällisesti.

"Resursseja kohdennetaan sen mukaan, kuinka paljon tutkintoja tai artikkeleita jokin laitos tuottaa. Määrällisiä tavoitteita on luotu vain siksi, etteivät strategiat olisi pelkkää sanahelinää."

Välitön hyötyajattelu on Donnerin mukaan saanut liikaa sijaa. Hän muistuttaa, että hyvää tiedettä syntyy monella tavalla eikä yhtä yleistä kaavaa ole olemassa. Historiasta löytyy esimerkkejä siitä, että hyödyttömäksikin mielletty tutkimus on myöhemmin osoittautunut arvokkaaksi.

"Tällä hetkellä ei tajuta sitä, että todella uudet keksinnöt ja oivallukset syntyvät arvaamattomilla tavoilla. Esimerkiksi laserteknologia syntyi aikoinaan hyödyttömänä, se oli pelkkää leikkiä, vastaus kysymykseen, jota kukaan ei ollut edes esittänyt", hän sanoo.

"Kaikki vapaa tutkimus on riskitutkimusta siinä mielessä, että kukaan ei voi todistaa, että siitä tulee mitään järkevää. Vaikka sitä ei usein tunnusteta, sama koskee soveltavaa tutkimusta. Olen ollut valvojana Tekesin rahoittamissa projekteissa, joissa on palanut hirveästi rahaa ilman, että on syntynyt mitään."

Mitä Donner sitten sanoisi niille, joiden mukaan humanistinen tutkimus ei hyödytä yhteiskuntaa? Donner purskahtaa nauruun.

"Mitä barbaarille nyt voi sanoa? Kulttuuriin kuuluu taloudellisesti hyödytöntä toimintaa. Ne, jotka etsivät vain taloudellista hyötyä, ovat tyhmiä, elleivät tajua hyödyn syntyvän eri reittejä."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi