Elimen syvin tarkoitus

Voi noita ruotsalaisia. Nyt ne ovat keksineet tehdä feminististä pornoa. Ei me vaan Suomessa sellaista. Eikä siihen täällä varmaan saisi edes elokuvasäätiöstä rahaa, kuten Ruotsissa kävi.

Siitä rahoituksesta kyllä syntyi Ruotsissakin vilkas polemiikki.

Vaikka ei tämä Dirty Diaries varmaan maksanutkaan suunnilleen mitään. Mia Engberg on koonnut 12 lyhytelokuvaa, jotka on kaikki kuvattu kännykkäkameroilla. Se on paitsi halpaa myös käytännöllistä. Kännykän saa helposti sujautettua ahtaisiinkin paikkoihin.

Ohjaajat eivät ole ammatti-ihmisiä, mutta parhaimmillaan elokuvat ovat todella hienoja elokuvallisestikin. Esimerkiksi aloitusfilmi Skin on silkkaa taidetta.

Ja kyllä kai elokuvia voi kutsua myös pornoksi. Niissä kuvataan autenttisia akteja ja kosteita elimiä lähietäisyydeltä. On miehiä ja naisia, pelkästään naisia, dildoja ja jopa yksi itsensäpaljastajanainen. Melkein jokaiselle jotakin, paitsi homomiehille.

Jokainen voi sitten miettiä, mikä elokuvissa on feminististä. Ehkä se on vain sitä, että tekijät ovat naisia, joten elokuvatkin ovat naisten halujen mukaisia. Ei se sen monimutkaisempaa tarvitse ollakaan.

Joskus on pohdittu myös sitä, kiihottuvatko naiset ylipäätään visuaalisista ärsykkeistä samalla tavalla kuin miehet.

Ehkä näissä elokuvissakin on vähän viitteitä siitä: kamera ei esineellistä toista vaan liikkuu iholla ja elimissä. Äänet ovat tärkeitä.

Eikä akteissa ylipäätään ole "toista", kun kamera vain ikään kuin kulkee mukana. Kuvaajat ovat välillä osana touhuissa, välillä taas seuraavat vieressä.

Tämä on sitä teoriaa. Muuten voisin kuvitella, että Dirty Diaries toimii parhaiten kotioloissa ja ehkä elokuva kerrallaan. Koko annos elokuvateatterissa on jo vähän liikaa. Vaarana on elinten yliannostus.

Joku voi ehkä kokea elokuvat vapauttavinakin, ja ainakin sen luulisi vapauttaneen elokuvan tekijöitä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi