Gamer

Gamer on ärsyttävä elokuva. Ensinnäkin, se on monella tapaa kehno elokuva. Käsikirjoitus hätiköi, räjähdykset ovat tärkeämpiä kuin ihmiset, eikä edes aleta puhua tarinan epäloogisuudesta. Kehnous harmittaa erityisesti siksi että sen aihe – netissä pelattavat pelit – on juuri tätä hetkeä. Miljoonat ihmiset maksavat viettääkseen aikaansa niiden virtuaalimaailmoissa. Gamerin käsikirjoittaja-ohjaajakaksikko Mark Neveldine ja Brian Taylor tuntevat tosimaailman verkkopelit ja ovat rakentaneet kiehtovan elokuvan virtuaalisuuden asemasta elämässämme ja etenkin pelikulttuurissa. Jos siis sellaiset kysymykset kiinnostavat.

Gamerissa koko maailma seuraa hittipeliä Slayers. Se on kuin perinteinen verkkopeli, jossa kaksi tiimiä sotilaita ampuu toisiaan. Mutta pikselihahmojen sijaan pelaajat ohjaavat oikeita ihmisiä. He ovat kuolemaantuomittuja rikollisia, joita kuolee joka pelissä iso läjä. Luvassa on armahdus, jos pysyy hengissä 30 peliä. 300-elokuvassa pullistellut Gerard Butler esittää Kabelia, joka on selvinnyt jo 27 peliä. Hän on suoraselkäinen sankari ja superjulkkis. Hänen pelaajansa Simon (Logan Lerman) on kuin rock-tähti.

Pelin luoja Ken Castle on maailman rikkain mies. Häntä esittää Mullan alla ja Dexter -sarjoista tuttu Michael C. Hall. Kable yrittää päästä takaisin perheensä luo, mutta Castlella on muita suunnitelmia. Siinäpä se juoni. Puoliväliin asti Gamer kantaa jopa yllättävän hyvin. Toki varsinainen juoni jää statistiksi ja ohjaajien esikuvat ovat kiusallisen selkeästi nähtävissä. Mutta Neveldinen ja Taylorin ohjauksen rankka ja vauhdikas ote pitää. Hetkittäin tunnelmassa päästään Philip K. Dickin teoksista tuttuun vainoharhaisuuteen ja identiteetin häipymiseen suuren mediakoneiston käsissä.

Pelimaailmaa ja siihen liittyviä scifi-ideoita ahmii mielellään. Etenkin Castlen aiempi peli Society on nerokas idea. Siinäkin oikeat ihmiset ovat antautuneet toisten pelattaviksi. Mutta Societyssa ei tapeta, vaan oleillaan toisten kanssa peliä varten rajatuilla alueilla ja eletään fantasioita. Lihava irstailijamies pelaa seksinuken näköiseksi puettua naista, joka on Kabelin elämästä syrjäytynyt vaimo Angie (Amber Valletta). Society on kuin ilmetty livenä pelattu versio nykypäivän Second Life -virtuaalimaailmasta. Society ja erilaiset lieveilmiöt jäävätkin elokuvan kiinnostavimmiksi juonteiksi. Slayers on lähinnä veristä tappamista. Sen syvin kohta saavutetaan, kun pelihahmo Kabel huutaa pelaajalleen Simonille, että nämä ovat jumalauta oikeita ihmisiä – ja tarkoittaa siis niitä ohjattavia pelihahmoja. Virtuaalisuuden ongelma typistetään kysymykseen "kuka hallitsee".

Eikä kukaan tietenkään ylläty loppuratkaisusta, jossa pelihahmo pyytää luojaltaan – "vapauta meidät, se on sinulle vain hiiren klikkaus". Kohtauksessa tapahtuu pieni virhe, joka kuvastaa Gamerin keskeistä ongelmaa. Pyynnön toteuttavan teknovelhon ei tietenkään tarvitse klikkailla hiirtä. Hän vain hipaisee pientä läpinäkyvää pleksinpalaa – hänen scifi-tietokonettaan. Mutta me emme sitten kai ymmärtäisi eleen vähäisyyttä, jos hahmo olisi sanonut, että se on sinulle vain sormen hipaisu.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi