Näyttelijätyön voitto

Margaret Thatcher hallitsi Isoa-Britanniaa maan ensimmäisenä naispääministerinä yksinvaltiaan ottein 1979–90. Joillekin kovan linjan konservatiivipoliitikko on sankari, toisille itse paholainen.

Rautarouvassa vanha, dementiasta kärsivä Thatcher (Meryl Streep) kertaa elämäänsä. Muistikuvat tulevat pyytämättä. Keskustelukumppanina on jo kuollut aviomies Denis (mainio Jim Broadbent).

Rautarouva ei ole muodoltaan tyypillisintä elämäkertaa, mutta näkemyksessään se on hampaaton.

Ohjaaja Phyllida Lloyd ja käsikirjoittaja Abi Morgan muovaavat Thatcherin tarinasta version Kuningas Learista. Sävynä on vuoroon oopperamainen tragedia ja intiimi draama, aiheena vallantuntu, vanheneminen ja menetys. Thatcherin tekoihin tai poliittiseen linjaan Rautarouva varoo ottamasta kantaa.

Omaan aikaansa tiukasti kuulunut ja sitä määrittänyt Thatcher ei ole otollisin hahmo tällaiseen yleisluonteiseen tarinaan. Uutisotsikot lipuvat kankaalla, mutta ymmärrys Thatcherin kiistanalaisuudesta ja perinnöstä jää puolinaiseksi.

Omimmillaan Rautarouva on kuvatessaan vanhaa Thatcheria utuisen valon hallitsemassa asunnossaan. Fiktion tekeminen elävän ihmisen muistisairaudesta tosin on kyseenalaista, vaikka kohtausten vire onkin kunnioittava.

Keskinkertaisuudelta elokuvan pelastaa – ja kuinka pelastaakaan – Meryl Streep. Hän ilmentää häikäisevästi, pienin elein, hahmonsa taistelunhalua, vallantäyteisyyttä ja charmia.

Juuri Streepille kuuluvat elokuvan tähdet. Niin tarkkaa työtä kuin hän Rautarouvassa tekeekin, katsoja ei koskaan tunne seuraavansa näyttelijäntyön oppituntia. Streep on Thatcher, alkaen tuntua aidommalta kuin rouva itse.

Ikäraja K-12.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi