Naisia kolmessa polvessa

Saara Cantellin edellinen pitkä elokuva Kohtaamisia (2010) etsi uusia ulottuvuuksia henkilöohjaamiseen ja kohtausten kuvaamiseen.

Siksi onkin vähän yllättävää, että Cantellin uudessa elokuvassa ei näy juuri mitään jälkiä näistä onnistuneista kokeiluista.

Tähtitaivas talon yllä on sympaattinen mutta tavanomainen elokuva kolmen sukupolven naisten kohtaloista eri aikakausina.

Kohtaamisia-elokuvan tuoreuden tunnistaa vain nykyaikaan sijoittuvista kohtauksista, jotka ovat parhaimmillaan ihania.

Kun siirrytään menneille vuosikymmenille, eksytään myös epookkinäyttelemisen kliseisiin. Kuten niin usein kotimaisissa elokuvissa.

Mistä tulee se ajatus, että "ennen" ihmiset olivat jotenkin – erilaisia?

Elokuva punoo yhteen isoäidin, tyttären ja tyttärentyttären elämäntarinat. Irina Björklund on opettaja jatkosodan vuosina ja Meri Nenonen yksinhuoltajaäiti 1970-luvulla. Nykyajassa Elin Petersdottirin esittämä tutkija muuttaa Ruotsista äitinsä kotitaloon erakoitumaan.

Talo yhdistää naiset. Kukin naisista tekee omat ratkaisunsa suhteessa miehiin.

Elokuva pyrkii ilmaisemaan aikanäkemystä, jonka mukaan kaikki, mennyt ja tuleva, on yhtaikaa olemassa jokaisessa hetkessä.

Ajatus on kovin ilmeinen ja usein läsnä taiteissa. Siksi sitä ei olisi ollut tarve alleviivata, kuten Cantell tekee. Tyylikkäät leikkausratkaisut olisivat riittäneet.

Aikatasoista heikoimmin onnistuu 1970-luku. Hippivaatteet, Finnhitsit ja juopottelu vievät tilaa psykologiselta uskottavuudelta, erityisesti äidin ja pienen tyttären suhteen kuvauksesta.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi