Oman elämänsä mademoiselle

Jos tuntee kiinnostusta Coco Chaneliin (1883–1971), niin tänä syksynä on tarjolla materiaalia: kaksi elokuvaa ja muistelmien uusintapainos.

Ja nyt on hyvä hetki kiinnostua. Aiemmin ensi-iltaan tuli Jan Kounenin elokuva Coco Chanel & Igor Stravinsky, joka kuvaa kauniisti ja älykkäästi säveltäjän ja muotitaiteilijan lyhyeksi jäänyttä suhdetta.

Anne Fontainen Coco avant Chanel pitäisi kronologisesti nähdä ensin, sillä se loppuu siihen, mistä Kounenin elokuva alkaa. Nimensä mukaisesti Fontainen elokuva kertoo Gabrielle Chanelin elämänvaiheista ennen hänen nousuaan Pariisin muotimaailman huipulle.

Kounenin elokuva on visuaalisesti voimakas aikakauden kuvaus. Fontainen lähtökohdat ovat sovinnaisempia. Hän keskittyy päähenkilönsä elämäkertaan menemättä kovin syvälle henkiseen ajankuvaan. Pinnalta kaikki on toki upeaa, huolellista ja silmiä hivelevää.

Alkaen pääroolin esittäjästä Audrey Tautousta. On helppo kuvitella, että Tautoussa ja nuoressa Chanelissa on jotakin samaa. Chanelistakin sanottiin, että hän ei ollut klassisen kaunis, mutta hänen olemuksessaan oli jotakin tavattoman viehättävää ja mieleenpainuvaa. Hän erottui.

Coco avant Chanel -elokuvan punainen lanka on Chanelin sosiaalinen nousu orpotytöstä yläluokan siipeilijäksi ja sitä kautta viimein oman elämänsä mademoiselleksi. Chanel ei lopulta mennyt koskaan naimisiin, ja vanhemmiten hän nimenomaan halusi, että häntä kutsuttiin neiti Chaneliksi.

Siipeilijöiden asema ja ulkopuolisuus on ylipäätään elokuvan teema. Viime vuosisadan alussa naisten vaihtoehdot olivat vähissä. Jos havitteli sosiaalista nousua, ainoa vaihtoehto oli käytännössä rikas rakastaja.

Yhtä lailla miehetkin olivat samassa nalkissa.

Chanel ei tyytynyt joutilaisuuteen. Hän halusi tehdä töitä, ja tätä hänen rakastajansa eivät millään voineet käsittää.

Elokuvan Adrienne (Marie Gillain) oli oikeasti Gabriellen samanikäinen täti eikä sisko, kuten elokuvasta voisi ymmärtää. Hän ei koskaan päässyt naimisiin paroninsa kanssa.

Elokuvassa esiintyy kaksi Chanelin elämän tärkeää miestä. Ensin hän tutustuu Etienne Balsaniin (Benoît Poelvoorde), joka oli rikas ja vapaamielinen poikamies. Chanel asettuu asumaan hänen linnaansa ja pääsee piireihin.

Piireissä alkaa levitä myös sana hänen tyylitajustaan ja ompelijantaidoistaan.

Balsan esittelee Gabriellen Boy Capelille, josta tulee Chanelin suurin ja ehkä ainoa todellinen rakkaus. Capelia esittävä Alessandro Nivola on melkein liian imelä rooliinsa.

Elokuva laimenee, kun Capel astuu kuvioihin. Romanssi nousee pääosaan, ja ympäröivä maailma haihtuu, vaikka ensimmäinen maailmansota tekee tuloaan. Kohtaukset venyvät ja jäävät vaille merkitystä.

Chanel oli keskeinen hahmo viime vuosisadan Euroopassa, mutta hänen ideansa eivät syntyneet tyhjiössä. Tätä elokuva voisi korostaa enemmän. Aikakauden muutos välittyy hyvin esimerkiksi siinä, kun Chanel katselee yläluokan naisten hörhellyksiä ja toteaa, että heillä on trop tout, liikaa kaikkea.

Chanelin kekseliäisyyttä alleviivataan, ja molemmissa Chanel-elokuvissa muistetaan myös rakentaa kohtaus siitä, miten Chanel leikkaa korsetin nauhat poikki.

Coco avant Chanel on joka tapauksessa miellyttävää silmänruokaa, ja siitä välittyy se kaikkein tärkein eli Chanelin tyyli.

Elokuvan pukusuunnittelijalla Catherine Leterrierillä on keskeinen rooli elokuvan hengen luojana.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi