Pitkä matka hyllylle

Puhelinoperaattorin vanhassa mainoksessa nainen hoki haluavansa olla kaikkien kanssa kaikkialla kaiken aikaa. Mainoksen viesti oli olevinaan nykyaikainen, vaikka oikeastihan se oli vain vähän ahdistava. Rimssu tuli mieleen Säilöttyjä unelmia -dokumentin lopussa, vaikka muuten elokuva onkin mainoksen maailmasta mahdollisimman kaukana.

Ohjaaja Katja Gauriloffin ensimmäisen pitkän elokuvan aihe on säilykepurkki, ja sen valmistukseen vaikuttaneiden ihmisten tarinat. Idea on, että marketissa purkkiin tarttuessaan sitä koskettaa samalla välillisesti kaikkia noita ihmisiä ja heidän ainutkertaisia kohtaloitaan.

Kämmenelle mahtuvat ainekset voivat tulla kymmenestä eri maasta. Harvoin tulee ajatelleeksi kaikkia niitä yksittäisiä ihmisiä, jotka yhden yksinkertaisen tuotteen valmistukseen ovat osallistuneet. Ohjaajan kauppareissut ovat epäilemättä muuttuneet aika erilaisiksi tämän projektin myötä.

Ensimmäisessä kohtauksessa ollaan kaukana, malmilouhoksella Brasiliassa. Kiviä nostelevalla naisella on seitsemän lasta, hän on janoinen ja nälkäinen, ja ajattelee äitiään. Hän jää sinne, pölyn keskelle. Vähitellen matka lähenee Suomea, kun vieraillaan viljan, vihannesten ja lihan alkupisteissä eri puolilla maailmaa.

Tyylilaji on aina sama: taustalla kuullaan kuvattavan henkilön monologia, mutta koskaan he eivät puhu suoraan kameralle. Tällä luodaan intiimi vaikutelma, että kuuntelemme henkilön ajatuksia hänen tehdessään askareitaan. Enimmäkseen tarinat ovat surullisia ja raskaita, mutta mukaan sisältyy myös toivonpilkahduksia ja ylpeyttä, jopa työn iloa.

Säilöttyjä unelmia on episodielokuva, ja tähän liittyvät sekä sen heikkoudet että vahvuudet. Yksinkertainen rakenne kantaa hyvin ja päästää Heikki Färmin ja Tuomo Hutrin rauhalliset kuvat pääosaan. Katsoja pääsee matkalle, jonka vaiheet yllättävät mutta määränpää on tiedossa. Toisaalta episodirakenne on hiukan toisteinen ja tasapaksu.

Aluksi minua vaivasi hiukan tietty päällekkäisyys elokuvan ideassa: toisaalta Gauriloff kertoo tuotteen alkuperästä ja siitä, millaisissa oloissa ihmiset ja eläimet elävät. Toisaalta näistä oloista ei juuri puhuta, sillä monologit käsittelevät yksityisiä asioita.

Esimerkiksi tuotantoeläinten kärsimys on yksi elokuvan vahvimmista teemoista, mutta sitä ei käsitellä puheissa juuri lainkaan. Aihe nousee puheissa esiin vain lyhyesti, erään tunnontuskaisen teurastajan mielessä. Tällaisia alla kulkevia, pelkkien kuvien kautta nousevia teemoja elokuvassa on enemmänkin.

Jos Säilöttyjä unelmia -elokuvaa alkaa "lukea" tuotteen alkuperän selvityksenä, harhautuu ja turhautuu.

Mutta siitä ei olekaan kysymys. Elokuvan idea on abstraktimpi ja perustuu ajatukselle, että kaikilla noilla elämäämme vaikuttaneilla ihmisillä on omat kokonaiset elämänsä, pelkonsa, toiveensa ja murheensa.

Heidän tarinansa ikään kuin sullotaan elokuvassa yhteen purkkiin. Ohjaaja tuntuu sanovan: kun ostat säilykepurkin, saat samalla heidät, tahdoit tai et. Ja siinä sitä sitten ollaan samassa liemessä, kaikkien kanssa, kaiken aikaa.

Ikäraja K-12.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi