Poika, joka ei saanut tyttöä

Tässäpä harvinaisuus: amerikkalainen romanttinen komedia, joka toimii. Oikeastaan (500) Days of Summer ei edes ole komedia eikä rakkaustarina, kuten jo elokuvan aivan alussa katsojaa varoitetaankin. Se on hallittu pienimuotoinen tarina siitä, miten ihmisten odotukset toisiaan kohtaan eivät sulaudu yhteen.

Onnittelukortteja valmistavassa firmassa työskentelevä Tom (Joseph Gordon-Levitt) on romantikko, joka uskoo sen oikean löytymiseen ja ikuiseen rakkauteen. Se oikea on Tomin mielestä pomon uusi assistentti Summer (Zooey Deschanel). Mutta Summerilla ei ole mitään uskoa rakkauden ikuisuuteen eikä halua sitoutua. Hän on kuin jätkät, jotka tahtovat vain pitää hauskaa.

Musiikkivideoillaan mainetta hankkinut Marc Webb kertoo Tomin ja Summerin tarinan vakavaa ja hauskaa taitavasti yhdistellen.

Kyseessä on Webbin esikoisohjaus, ja musiikkivideoiden vaikutuksen voi nähdä siinä, että Webb ei kerro Tomin ja Summerin tarinaa kronologisesti, vaan hyppien estottomasti eteen- ja taaksepäin kerronnan mutkissa.

Näkökulma on Tomin, sillä (500) Days of Summer on elokuva nimenomaan miehen sydänsuruista.

Musiikki on isossa osassa. Elokuvassa kuullaan muun muassa The Smithsiä, Regina Spektoria, Hall & Oatesia ja Simon & Garfunkelia. Päähenkilöt myös keskustelevat musiikista, ja hupaisa käsikirjoituksen oivallus on se, että Summerin lempi-Beatle on Ringo Starr, joka hänen mielestään on törkeästi aliarvostettu.

Lapsinäyttelijänä aloittanut Gordon-Levitt ja aina mainio Deschanel näyttelevät rennosti, mutta tarkasti. Kukapa ihastuksensa vastarakkauden menettänyt mies ei tunnistaisi niitä ilmeitä, joita Deschanel loihtii kasvoilleen siinä vaiheessa, kun Summer alkaa kyllästyä Tomiin.

Parasta (500) Days of Summerissa on se, että Tomin ja Summerin suhteen ja tunteiden kuvauksena se on rehellinen ja todellisen tuntuinen.

Elokuvassa ei eletä siinä vaivaannuttavassa mielikuvitusmaailmassa, johon useimmat amerikkalaiset romanttiset komediat nykyään säilötään. Ehkä aitous johtuu siitä, että käsikirjoittaja Scott Neustadter pohjasi tarinan omiin kokemuksiinsa ajalta, jolloin hän rakastui työtoveriinsa ja sai pakit.

Jos elokuvasta jotain miinusta pitäisi keksiä, niin se olisi Tomin aika kliseisesti kuvatut kaverit, jotka muistuttavat turhan paljon romanttisen komedian peruskalustoa.

(500) Days of Summer tarjoaa myös oivan testin: ihmisen luonteesta voi saada jonkinlaisen kuvan siitä, miten hän mieltää 1960-luvun klassikkoelokuvan Miehuuskoe viimeisen kohtauksen.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi