Tähtien tuolle puolen

Terrence Malick on amerikkalaisen elokuvan ainoa visionääri nyt, kun Stanley Kubrick ja Robert Altman ovat kuolleet. Mutta Kubrickin ja Altmanin tavoin Malick ei ole erehtymätön. Hänen visionäärisyytensä ei ilmene täydellisyytenä, vaan rohkeutena pitää kiinni näkemyksistään epäonnistumisen uhallakin.

The Tree of Life on Malickin sekä pienimuotoisin että laajamittaisin teos. Se ei tosiaan ole pikamarssi halpojen huvien alehalliin, vaan elokuva joka vaatii tarkkaavaisuutta ja kykyä yhdistellä Malickin visioita toisiinsa.

Päällisin puolin tarina on yksinkertainen. Viisikymppisen Jackin (Sean Penn) veli kuolee. Menetettyään molemmat veljensä elämäänsä tyytymätön Jack matkaa mielessään lapsuuteensa.

O'Brienin perhe elää Texasissa 1950-luvulla. Isä (Brad Pitt) on turhautunut muusikko ja keksijä, joka elättää perheensä pikkupomona tehtaalla. Hän on kolmelle pojalleen ankara kasvattaja, joka toivoo tällä tavoin vahvistavansa heitä kohtaaman elämän väistämättömät pettymykset. Äiti (Jessica Chastain) edustaa lempeyttä ja leikkiä poikien arjessa.

Malickin elokuvien yksi keskeinen teema on ihminen ja luonto. Nuori Jack (Hunter McCracken) elää veljineen lähellä luontoa, jokea ja niittyjä. Aikuinen Jack on päätynyt ihmisten rakentamiin teräs- ja lasikanjoneihin, joissa käsitys Jumalastakin on kauempana kuin lapsuuden kedoilla.

Malick ei ole antanut aiheesta lausuntoa, mutta vaikuttaa siltä, että Jackin lapsuuden kuvauksessa olisi omaelämäkerrallisuutta.

Hän vie tarinansa tosin paljon 1950-lukua kauemmas, aina tähtien tuolle puolen: ensin alkuräjähdykseen, sitten yksisoluisiin ja dinosauruksiin asti. Kaikki on osa kaikkea, elämän puulla on monta haaraa, ja se kasvaa ikuisesti, ihmisen pohdinnoista ja pyrinnöistä huolimatta.

Näissä jaksoissa Malickin visiota voi pitää yliampuvana, mutta se on myös uskalias. Kubrick tulee pakostakin mieleen.

Maailmojensyleilystään huolimatta The Tree of Life on melko pessimistinen elokuva.

Isä sanoo nuorelle Jackille halunneensa vain opettaa pojalleen, ettei koskaan pidä luovuttaa. Mutta asenne ei ole vienyt häntä mihinkään, eikä se liioin vie Jackia. Elämä on sarja pettymyksiä, ja Jumala on ikuisesti hiljaa.

Kuten aina, Malick luottaa kuvan voimaan. The Tree of Life elää ja hehkuu Emmanuel Lubezkin kameran kautta. Jotkin kuvat ovat henkeäsalpaavia, toiset lähes banaaleja, mutta niiden yhdessä klassisen musiikin kera muodostama kudos on vangitseva.

Mutta The Tree of Life ei ole täydellinen. Se on ylipitkä, ja siinä on jaksoja, jotka lienevät selkeitä vain Malickille. Aikuinen Jack nähdään lähinnä suhteessa lapsuuteensa, ikään kuin Malick ei hänestä muuten olisi edes kiinnostunut. Brad Pitt tekee yhden parhaista, vähäeleisimmistä roolitöistään isä O'Brienina ja Hunter McCracken on erinomainen nuorena Jackina.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi