Tangoa yllättävästi ja perinteisesti

Tämä Tuomari Nurmion Tangomanifesti-albumin syntyä kuvaava elokuva on ollut tekeillä pitkään. Tangomanifestin materiaalia esitettiin Kongontien orkesteri -kokoonpanon kanssa jo syyskesällä 2006 Helsingin Juhlaviikoilla, ja levy ilmestyi myöhemmin samana vuonna.

Tuoreimmat keikkakuvat elokuvassa ovat joulukuulta 2007. Nurmio itse on siirtynyt sittemmin tangosta takaisin omaan, kulmikkaaseen rockiinsa.

Aihe ei toki ole vanhentunut, sillä stadilainen tai ylipäänsä suomalainen tango, jonka juuria ja luonnetta Nurmion johdolla elokuvassa haetaan, ei katoa täkäläisestä populaarikulttuurista.

Stadilaista tangoa etsimässä on perinteinen, aihettaan kunnioittava musiikkidokumentti. Nurmio kantoi Tangomanifesti-tuotannossaan huolta siitä, kuinka suomalainen tango on vajonnut takavuosien loistosta ja suosiosta latteaksi Tangomarkkinoiden sivutuotteeksi.

Tuloksena oli karhean intohimoinen ja yllätyksellinenkin tulkinta tutusta musiikista. Tahvo Hirvonen ei ole korostanut karuutta, pikemminkin kuvannut Nurmiota ja yhtyettä arvokkaasti ja pelimannihengessä, sovitustyön vaiheita korostaen.

Aluksi Nurmio puhuu tangosta asiantuntijoiden kanssa, mutta loppua kohti musiikin osuus kasvaa, ja elokuva alkaa näyttää enemmän tavalliselta keikkadokumentilta. Takahuone- ja soundcheck-jaksot rytmittävät soittokuvien putkea, mutta eivät anna muuten paljoakaan.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi