Teidän poika löi meidän poikaa

Roman Polanski on niin elementissään. Yasmina Rezan näytelmään perustuva Carnage on kuin tehty Polanskin ohjattavaksi.

Neljä henkilöä, kaksi pariskuntaa suljettuna brooklynilaiseen asuntoon. Jo alkurepliikeistä ja varsinkin Jodie Fosterin kireästä äänestä voi päätellä, että tästä ei hyvää seuraa. Siitä huolimatta, että kaikki neljä yrittävät vielä siinä vaiheessa tehdä kaikkensa todistaakseen nimenomaan päinvastaista.

Toisen pariskunnan poika on läimäissyt kepillä toista, jolta on katkennut kaksi hammasta. Hyvin käyttäytyvät vanhemmat ovat sopimassa ikävää sattumusta keskenään. Pojat eivät ole läsnä. Tapaamista on ehdottanut Fosterin esittämä Penelope, joka uskoo yhteisöllisyyden parantavaan voimaan.

Penelope on kulttuuriälykkö, tai ainakin toivoo olevansa. Hän on kuin vierailulla jostakin Woody Allenin newyorkilaiskomediasta, mutta Polanskin ja Rezan huumori on paljon mustempaa. Hänen miehensä, nousukasmainen Michael (John C. Reilly) puolestaan vierailee toisesta yhteiskuntaluokasta.

Vastaparin mies (Christoph Waltz) on juristi, jonka kännykkä jatkuvasti keskeyttää tilanteet. Hänen vaimonsa (Kate Winslet) on "feikki", kuten Penelope heti alussa uumoileekin.

Ryhmän painopisteet vaihtelevat. Ensin parit pitävät yhtä, sen jälkeen miehet, hetken ajan naisetkin, ja lopulta koko rakennelma ratkeilee. Väkivalta ja sivistys ovat temaattiset ääripäät, joiden väliin asettuvat sukupuoliroolit. Lapset ovat lopulta sivuseikka.

Tilanne vääntyy nopeasti herkullisen brutaaliksi, mutta ihan täysosuma elokuva ei silti ole. Hahmot ovat vähän liian stereotyyppisiä ja siten myös ennustettavia. Jännite notkahtaa, kun pariskunnat tarttuvat viskipulloon. Kukin näyttelijöistä loistaa hetkittäin, mutta he myös lipsuvat tyylilajissa.

Kamera saa näytelmällisen tilan liikkeeseen. Se on kuin elävä tarkkailija ryhmän keskellä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi