Valikko
Kirja-arvostelut    |   Kirja-arvostelu

Uusi kirja käy läpi helsinkiläisen Q-teatterin 25-vuotiasta historiaa – kiinnostavan teoksen lopputulos on paikoin kaoottinen

Uudessa teatterissa vallitsi alusta alkaen voimakas ryhmähenki, yhdessä tekemisen tarve ja tapa. Runsas haastatteluaineisto on uuden teoksen keskeisin, elävin ja kiinnostavin lähtökohta.

Tietokirja. Eeva Kemppi ja Maria Säkö: Skavabölen pojista Kaspar Hauseriin. Like. 416 s.

25 vuotta sitten Helsingissä perustetun Q-teatterin taival –tunteikkaasta perhetarinasta irrallisten yksilöiden riisuttuun näköalattomuuteen – peilaa suomalaisen teatterin ja kulttuurielämän kehitystä tavoitellen koko henkisen ilmapiirin murroksia.

Nimilaput ja niiden ohjaamat kohtalot vaihtuvat, muodot ja ilmaisut muuttuvat, mutta elämisen koordinaatteja kysellään taiteessa edelleen, näyttämöillä ihan erityisesti.

Kirja alkaa otsikolla ”Q-teatteri syntyy halusta kertoa oma tarina”. Viimeinen osa avataan kysymyksellä ”Voiko kukaan kertoa muusta kuin itsestään?”

Kolmen vuosikymmenen introspektioissa retkeilevä kirja, Eeva Kempin ja Maria Säkön Skavabölen pojista Kaspar Hauseriin, on muodoltaan pikemminkin moniääninen muistelmateos kuin kronikka tai historiikki.

Kriitikkokirjoittajat puhuvat saatesanoissa dokumentaarisuudesta, mikä kuulostaa kirjallista muotoa ajatellen hivenen huolestuttavalta. Onko tehty valintoja, yhteenvetoja, taustoitusta, analyysiä vai jätetäänkö kaikki lukijalle?

On tehty, ahkerasti – vaikka sitä mikä kokonaisuudessa on hyvää, tahmaa sosiaalisen median feedejä ja kommenttiketjuja muistuttava jäsennys, muistiinpanojen maku ja paikoin suorastaan kaoottinen rakenne.

Q-teatterin varhaisvuosille on omistettu teoksesta lähes neljännes. Lukijalle, joka on elänyt saman ajan samoissa elämänvaiheissa ja nähnyt esitykset, joista puhutaan, matka aikalaistodistuksineen on elämys. Teksti imee, kuvat kulkevat.

Teatterin perustivat keväällä 1990 opiskelukaverit Antti Raivio ja Heikki Kujanpää sekä Antin pikkuveli Leo. Ensimmäiset esitykset tehtiin Ylioppilasteatterin studionäyttämölle sekä Kriminaalihuollon tiloihin, mutta jo vuotta myöhemmin porukalle puhuttiin oma teatteri Tunturikadun entisestä Astra-elokuvateatterista. Siellä se Q kumottaa edelleen.

Uudessa teatterissa vallitsi alusta alkaen voimakas ryhmähenki, yhdessä tekemisen tarve ja tapa.

Jäsenistö kasvoi nopeasti monentasoisella joukolla innokkaita nuoria, jotka elivät ja hengittivät omaa teatteriaan, sen autenttisuuden, vahvojen tunnetilojen ja sisäisten näkyjen vaatimusta.

Raivion veljesten omasta perhetarinasta innoituksensa saanut Skavabölen pojat teki Q:sta kertaheitolla sukupolviteatterin, silloisten kaksi- ja kolmikymppisten äänenjohtajan ja kokoontumispaikan, jonne jonotettiin lippuja. Suosio kasvatti niin mainetta kuin paineitakin. Media loi myyttiä ja teatteri rakensi brändiä, hyvinkin tietoisesti.

Tähdet näyttävät olevan taas samassa asennossa. Monenlaisten kirjassa eriteltyjen vaiheiden jälkeen Q on jälleen teatteri, josta puhutaan ja johon jonotetaan.

Kahden vuoden takaisesta Kaspar Hauserista muodostui kulttiesitys, joka potkaisi teatterin uuteen nousuun. Nyt Tunturikadulla tunnutaan esitys toisen jälkeen osuvan ajan hermoon, tätä aikaa elävien nuorten aikuisten mustelmiin. Yksityisin ja oudoinkin osoittautuu Q:ssa yhteisesti jaettavaksi.

Runsas haastatteluaineisto on uuden teoksen keskeisin, elävin ja kiinnostavin lähtökohta.

Monet teatterintekijöiden pulautukset on kuitenkin kirjattu sellaisinaan, vailla lähdekritiikkiä, ja lisäksi niitä on uinut tai ujutettu osaksi suorasanaista tekstiä. Usein on vaikea tietää, kuka on äänessä ja kenen väitteitä kulloinkin pitäisi niellä.

Tekijöidensä feministisesti virittämässä kirjassa puhutaan esimerkiksi karvanaamaisista miesohjaajista, ukkojen kuvista ja mieskööristä, mutta myös kuvaillaan Leo Raiviota helvetin lahjakkaaksi ja teatterikoululaisia ääliöiksi – ilman lähdettä tai lainausmerkkejä.

Luvut voivat sisällysluettelosta katsoen näyttää johdonmukaisilta, mutta tietyn henkilön, esityksen tai asian mukaan nimetyssä osassa saatetaan käsitellä lähes mitä tahansa. Ajassa hypitään jatkuvasti eteen- ja taaksepäin, aikamuotoja sekoitetaan jopa kappaleiden sisällä, ja ihmisistä puhutaan milloin etu-, milloin sukunimillä, usein lempinimilläkin.

Välillä – kuten Turun kaupunginteatterin 1980-lukua, Jouko Turkkaa ja hänen naiskuviaan tai suomalaisen teatterin epä-älyllistä keskustelemattomuutta ja olematonta kansainvälisyyttä käsitellessään – tekijät puhuvat vastoin parempaa tietoaan. Tai antavat toisten puhua; mutta jos oma perspektiivi ei riitä, muiden sanomisiin kannattaisi suhtautua pienellä varauksella.

Esitysten tekemiseen liittyvät anekdootit ovat ilman muuta meheviä, mutta kun ne kaadetaan samaan läjään adjektiiveja vilisevän subjektiivisen kuvailun, osin perustelemattomien väitteiden sekä kymmenien ihmisten monenkirjavien tulkintojen kanssa, aineistosta tulee viidakko. Olisi tarvittu veistä. Ja kompassia.

Q on teatteri, joka on aina profiloitunut poikkeuksellisen voimakkaasti tekijöidensä, erityisesti näyttelijöiden kautta. Nimilista on pitkä, ja monet melkein lapsina Q:ssa aloittaneet ovat tänä päivänä etabloituneita taideammattilaisia.

Kiinnostavia puheenvuoroja kirjassa käyttävät Antti Raivion lisäksi muun muassa Erik Söderblom, Antti Hietala, Leea Klemola, Esa Kirkkopelto, Fiikka Forsman ja Kristian Smeds. Kasvot teatterin ensimmäiselle kahdelle vuosikymmenelle antaa uudesta ensemblesta 2010 pois pudotettu Hannu Kivioja.

Antoisimmin Q:lle olennaista näyttelijäilmaisua, sen kehittymistä ja samalla koko suomalaista näyttelijäntaidetta analysoi Elina Knihtilä (sisällysluettelossa nimellä Khihtilä), nykyinen Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön professori.

Skavabölen pojista Kaspar Hauseriin on kirja, joka piti tehdä. Sen olisi tietenkin voinut tehdä myös toisin – kriittisemmin, huolellisemmin, kuivemmin, aivan varmasti selkeämmin jäsentäen. Tällaisena se kuvastaa Q-teatterissa 25 vuotta valinnutta työtapaa: omalla ilmaisulla korkealle tähtäävää, vilpitöntä ja viime hetken ratkaisuihin luottavaa ryhmätyötä.

Skavabölen pojista Kaspar Hauseriin

Vuosi: 2016

Sivumäärä: 416

Julkaisija: Like

Laji: teatteri

Kirjoittaja: Eeva Kemppi, Maria Säkö

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • kirja
  • Kirja-arvostelut
  • Teatteri

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Venäjällä media valmistautuu Putinin Suomen-vierailuun syyllistämällä, nöyryyttämällä ja vähättelemällä Suomea

    2. 2

      Jalankulkijat kävelevät päin punaisia ja pyöräilijät ajelevat jalkakäytävillä – miksei liikenne­sääntöjen rikkomisesta sakoteta?

    3. 3

      Viisilapsisen perheen äiti Aino Kämäräinen tekee itse hammastahnansa, välttää vihannespusseja ja elää heinäkuun ilman muovia – näin sinäkin voit vähentää muovijätettäsi

    4. 4

      Kun Sakari Paakkisen leski-isä kuoli kesken työpäivän, poika meni heti iltalypsylle ja otti sukutilan hoitaakseen – näin poikamiehen elämä mullistui 30 vuodessa

    5. 5

      Räjähtäviä kaasuputkia ja rapistuvia moottoriteitä – edes Trumpin lupailemat tuhat miljardia eivät riitä korjaamaan USA:n rapakuntoon päässyttä infrastruktuuria

    6. 6

      ”Naamat” on kuin tuhannen ihmisen kotibileet – Tältä näyttää festivaalilla, joka suututti Sami Hedbergin managerin ja jonka liput myytiin loppuun ennen kuin esiintyjiä oli edes julkistettu

    7. 7

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    8. 8

      Lapseton elämä ei ratkaise maapallon ongelmia

    9. 9

      Viileä kesä on oikeasti luksusta

    10. 10

      Jos alamme tuomita toisiamme kuvottavien mutta yksityisiksi tarkoitettujen sanomisten vuoksi, olemme matkalla takaisin keskiajalle

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    2. 2

      Jos alamme tuomita toisiamme kuvottavien mutta yksityisiksi tarkoitettujen sanomisten vuoksi, olemme matkalla takaisin keskiajalle

    3. 3

      ”Naamat” on kuin tuhannen ihmisen kotibileet – Tältä näyttää festivaalilla, joka suututti Sami Hedbergin managerin ja jonka liput myytiin loppuun ennen kuin esiintyjiä oli edes julkistettu

    4. 4

      Dna-testi voi paljastaa sukusalaisuuksia satojen vuosien takaa – Laurin jälkeläisille selvisi, että he eivät polveudukaan Laurista

    5. 5

      ”Boksi” esti nukkumisen ja kuulustelijan sylki lensi – Ageeda Paavel muistaa tarkkaan, mitä KGB:n edeltäjä teki hänelle teinityttönä Tallinnan synkimmässä kellarissa kesällä 1946

    6. 6

      Kolmen päivän katkaisuhoito ei riitä koko kesän jatkuneen tissuttelun lopettamiseen – tuntuu, että puolisoni on jätetty heitteille

    7. 7

      Merkillinen välikohtaus Itämerellä ihmetyttää – se liittynee Venäjän lisääntyneeseen uhoon

    8. 8

      Lääkäri Pippa Laukka tyrmää epäilyn: ”Lankutuksella ei saa selän rasitusmurtumaa”

    9. 9

      Turvapaikan­hakijana Suomeen tullut lääkäri joutuu odottamaan vuosia, että saa harjoittaa ammattiaan – Kotouttamiseen sijoitettiin enemmän rahaa kuin koskaan, mutta näkyykö se käytännössä?

    10. 10

      Kehäradan lipunmyynti on ajoittain ruuhkautunut Helsinki-Vantaalla – ”Oli säälittävää nähdä turhautuneet ulkomaalaiset ja kärsimättömät suomalaiset yhden lippuautomaatin edessä”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Ole oma kesäheilasi: Näin masturboit, jos sinulla on penis

    2. 2

      Asuntopula ajaa nuoria aikuisia Inarin metsiin – Kaisa Tikka peseytyy purossa ja käyttää jääkaappinaan kivenkoloa

    3. 3

      Elävien kuolleiden kaupungilta näyttävän Daytonin ruumishuoneelta on tila loppu – Yhdysvaltoja riivaa historian pahin huume-epidemia, ja yliannostuksia ottavat niin eläkeläiset kuin lapsetkin

    4. 4

      Joka kolmas muistisairaus voitaisiin ehkäistä korjaamalla elintapoja – tutkijat tunnistivat yhdeksän vaaran paikkaa, jotka altistavat dementioille eri elämänvaiheissa

    5. 5

      Lilli Pukka, 28, on ollut ilman parisuhdetta 10 vuotta ja järjestää ”mää-juhlat” juhlistaakseen sitä – tyytyväiset sinkut voidaan kuitenkin kokea itsekkäinä tai jopa uhkana, sanoo asiantuntija

    6. 6

      Australialaisnainen soitti hätänumeroon Yhdysvalloissa, paikalle tullut poliisi ampui hänet – omaiset vaativat vastauksia surmasta

    7. 7

      Maistamaan pakottaminen vain pahentaa lapsen nirsoilua, ja sipulin piilottaminen ruokaan on epäreilua – lastenpsykiatri neuvoo, miten valikoivan lapsen voi saada syömään

    8. 8

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    9. 9

      Onko Helsinki kupla, jota muu Suomi ei ymmärrä? ”Osa muualla asuvien Helsinki-kritiikistä voi olla ihmettelyä sen äärellä, mihin ei itsellä ole mahdollisuutta”

    10. 10

      Jos alamme tuomita toisiamme kuvottavien mutta yksityisiksi tarkoitettujen sanomisten vuoksi, olemme matkalla takaisin keskiajalle

    11. Näytä lisää