Ensikonsertoijan värikäs Granados

KONSERTTI. Soittamista valitessaan suomalaispianistit harvoin uskaltautuvat Ranskaa etelämmäksi. Ensikonsertoija Maria Männikkö uskalsi ja voitti. Katalonialaisen Enrique Granadosin pianomusiikki hehkui voimakkaita värejä, intohimoa, ylvästä rituaalisuutta ja kuiskivaa aistillisuutta.

Johdantoineen ja alkuun palaavine teemoineen Valses poéticos on valssiminiatyyrien kokonaisuus, jonka Männikkö soitti viettelevän yksinkertaisesti.

Granadosin suurteos, kuudesta mittavasta osasta koostuva Goyescas, kerrostaa paikoin kolmelle nuottiviivastolle kansansävelmiä, kitaraimitaatioita, kuoleman varjoja, pidäteltyä kiihkoa, leimuavia rakkaudentunnustuksia ja hurmioituneita virtuoosikuvioita.

Nuorten rakastavaisten kohtaloita Männikkö väritti lennokkaasti ja vapautuneesti. Värit ja karaktäärit elivät, rohkea rubato muotoili draamaa, terssijuoksutukset pyyhälsivät kevyesti, säihkeeseen upotetut melodiat lauloivat. Liszt-tyylinen taituruusnäyttö Allegro de concierto huipensi konsertin.

Ennen kaikkea Männikkö piti suuret linjat selkeinä ja soinnin irtonaisena pianokudoksen huomattavasta vaikeudesta huolimatta.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi